Itävallan vihreän ministerin temppu ennallistamisäänestyksessä rohkaisee muitakin ”sankaripoliitikkoja” sooloilemaan vaarallisesti

Todennäköisesti Itävallan vihreä ympäristöministeri Leonore Gewessler oli historian oikealla puolella ja Suomen ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.) ei.

Gewessler äänesti EU:n ympäristöministerien kokouksessa 17. kesäkuuta vastoin oman hallituksensa kantaa EU:n ennallistamisasetuksen puolesta. Mykkänen vastusti Suomen hallituksen linjaa noudattaen.

Luontokadon pysäyttäminen on elämän ja kuoleman kysymys ihmiskunnalle. Huonon luontoa ennallistavan asetuksen hyväksyminen on parempi vaihtoehto kuin se, että jäädään jauhamaan parempaa tai ei tehdä mitään. Varsinkin, kun kansallinen liikkumavara asetuksen toimeenpanossa saatiin väännettyä huomattavan suureksi.

Kuten lähes aina EU-päätösten yhteydessä, jäsenmaissa joudutaan kysymään, mitä koko lysti maksaa ja mistä rahat otetaan? Suomessa kysymys on erityisen polttava.

Julkisessa keskustelussa itävaltalaisministerin sooloilua markkinoitiin suurena voittona. Taantumukselliset voimat, joihin Suomi kuului, eivät onnistuneet pysäyttämään taistelua luonnon puolesta. Vähän kärjistäen voi sanoa, että tämä oli keskustelun henki.

EU-vaaleissa ankaran selkäsaunan kärsineet vihreät juhlivat. Ministerin roolista aktivistiksi luiskahtaneesta Itävallan Leonore Gewessleristä tuli sankari. Hän itse korosti itävaltalaisen Der Standard -lehden haastattelussa tehneensä ratkaisun omatunto edellä. Eli ympäristöaktivistien pelikirjan mukaan: kun asia on oikea, jopa lakeja voi rikkoa.

Poliittisen päätöksenteon pelisääntöjä Gewessler survoi joka tapauksessa. Keskustaoikeistolaista kansanpuoluetta (ÖVP) edustavan pääministeri Karl Nehammerin hallitus vastusti EU:n ennallistamisasetusta. Myös Itävallan maakuntien johtajat olivat tehneet yksimielisen päätöksen asetuksen torjumisesta.

Vielä ei tiedetä, rikkoiko Gewessler lakia tai käyttikö hän virka-asemaansa väärin. Tuskin. Laillisuuskysymystä oleellisempaa on pohtia, miten episodi vaikuttaa EU:n päätöksentekoon?

Todennäköisesti se rohkaisee muita parrasvaloihin pyrkiviä vastavirtaan soutajia tekemään vastaavia temppuja sekä jäsenmaiden muodostamassa neuvostossa että EU-parlamentissa. Vaa’ankieliaseman ”tuhoavasta” hyväksikäytöstä voi tulla uusi musta.

Erityisesti poliittisen kentän oikealla äärilaidalla on paljon niitä, joille oikeusvaltioperiaate on pelkkä hidaste. Jos Gewessler sai rikkoa pelisääntöjä ja mahdollisesti jopa lakeja, miksi joku muu ei saisi, jos omatunto niin vaatii?

Esimerkiksi Ukraina-tukiin ja niiden rahoittamiseen liittyen tällaiset ”orbánilaiset” sooloilut voivat olla uhka koko Euroopan turvallisuudelle.

Suomessa ennallistaminen käynnistetään todennäköisesti ensimmäisenä suoalueilla. Kuva: Timo Heikkala

Useissa EU-maissa perustuslaki estää yksittäistä ministeriä äänestämästä hallituksen linjaa vastaan. Näin on esimerkiksi Saksassa. Itävallassa laki ei ole yhtä yksiselitteinen.

Perustuslaista huolimatta erityisesti liberaalipuoluetta (FDP) edustavat Saksan liitoksistaan natisevan hallituksen ministerit voivat Itävallan esimerkin innoittamana lähteä kohottamaan profiiliaan. Polttomoottorikiellon yhteydessä näin jo tehtiin.

Myös pääministeri Donald Tuskin johtama Puolan hallitus on erityisesti maataloutta koskevien vihreän siirtymän lakien suhteen hajanaisempi kuin luullaan. Ja mitä tekevät Ranskan hallituksen ministerit, kun laitaoikeisto voittaa tulevissa parlamenttivaaleissa.

Leonore Gewessler saattoi siivittää puoluettaan menestykseen Itävallan syksyn parlamenttivaaleissa. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämisen kannalta sooloilun vaikutus ei välttämättä ole myönteinen.

Euroopan vihreät kärsivät EU-vaaleissa murskatappion. Iso osa eurooppalaisista äänestäjistä koki, että ilmasto- ja ympäristölakeja vietiin Brysselissä eteenpäin liian yksisilmäisesti.

Se, että vihreät muljauttivat yhden kiistellyimmistä laeista läpi kyseenalaisin keinoin, kismittää taatusti vaaleissa hyvin menestynyttä laitaoikeistoa. Sen yhdeksi keulahahmoksi noussut Italian pääministeri Giorgia Meloni on jo vetänyt purua sieraimeensa siitä, että vaalivoittajat sivuutetaan EU:n nimitysruletissa.

Meloni voi hyvinkin yhdessä aseenkantajiensa ja liittolaistensa kanssa iskeä takaisin, kun vihreän siirtymän ohjelmaa yritetään alkaneella vaalikaudella viedä eteenpäin.