Lähes läpipääsemätön tiheikkö lienee syntynyt, kun taimikko on jätetty kokonaan hoitamatta, Jonne Hänninen päättelee. Kuva: Petteri KivimäkiViitasaariMetsään meni
Hoitorästit käyvät kalliiksi. Metsäasiantuntija Jonne Hänninen löysi pieneltä alueelta useita eri tavoin oman onnensa nojaan jääneitä metsiä.TilaajalleKävelemme Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen metsäasiantuntijan Jonne Hännisen kanssa Viitasaarella. Pikkutien varrelta on hyvä bongailla eri palstojen metsänhoitoa.
On paljon hyvin hoidettuja metsiä, mutta tämänkertaisen retken tarkoitus on etsiä hunningolle jääneitä.
Ensimmäisenä katse tarttuu lähes läpitunkemattomaan, arviolta parinkymmenen vuoden ikäiseen nuoreen metsään. Pääpuulajina ovat koivut, joiden seassa kasvaa alikasvoksena kuusta. Luonto on hoitanut kaikki välit täyteen vesakkoa.
Päättelemme, että useamman hehtaarin palsta on alun perin istutettu kuuselle.
”Istutus on mennyt tässä täysin hukkaan”, Hänninen harmittelee.
Metsänomistaja on tehnyt itselleen karhunpalveluksen, kun taimikonhoito on laiminlyöty. Mutta pystyisikö tästä saamaan vielä kunnon metsän?
”Vaihtaisin puulajin koivuksi. Joukossa näkyy kohtalaisesti rauduskoivua.”
Hänninen kunnostaisi palstan kaksivaiheisesti. Ensin tehtäisiin näkemäraivaus, jossa poistettaisiin vain energiapuuksi kelpaamaton pienin vesakko. Sen jälkeen tehtäisiin energiapuuhakkuu.
”Tuotoksi jää plus–miinus nolla, koska pelkkä raivaaminen maksaa 500 euroa hehtaarilta.”
”Linnuillehan tämä on oiva metsä.”
Tiedossa ei ole, miksi omistaja on istuttamisen jälkeen jättänyt taimikon heitteille. Onko hän ajatellut, että tukkimetsä kasvattaa itse itsensä? Onko hän tietoisesti jättänyt palstan kasvamaan luonnontilaan? Vai eikö hänellä syystä tai toisesta ole ollut mahdollisuutta huolehtia metsäomaisuudestaan?
Palstalle saapuessamme tien viereisestä kuusesta lehahtaa lentoon päiväunilla ollut lehtopöllö.
”Linnuillehan tämä on oiva metsä”, Hänninen löytää hyvän puolen.
Sattumalta heti tiheikön vieressä on äskeisen vastakohta, ehkä 30 vuoden ikäinen sekametsä, joka on helppokulkuinen ja kohtalaisen valoisa, mutta jotenkin omituinen.
”Puut ovat päässeet riukuuntumaan. Taimikko on todennäköisesti syntynyt luontaisesti eikä sitä ole hoidettu missään vaiheessa. Puut ovat kasvaneet pelkästään pituutta, eivät järeytyneet”, Hänninen mittailee.
”Tällaisen harventamisessa täytyy olla varovainen, etteivät hennot puut kaatuisi myrskyssä tai lumen painosta.”
Myrskytuhoista saamme esimerkin, kun kävelemme uuteen paikkaan. Siellä kasvaa noin 40-vuotiasta männikköä.
”Tämä puusto on harvennettu hyvin normaalia harvennusta tiheämmäksi, mutta silti myrsky on riepotellut puita”, metsäasiantuntija Jonne Hänninen tutkailee. Kuva: Petteri KivimäkiPaikallinen Maire-myräkkä pisti Viitasaarella metsää matalaksi elokuun alussa. Vierailemallamme palstalla puita on lakoontunut sekä ryhmissä että yksittäin.
Hoitamattomaksi jääneeseen männikköön oli tehty ensiharvennus edellisenä syksynä.
”Hakkuukoneen kuljettaja on tehnyt hyvää työtä, kun on jättänyt puuston edelleen melko tiheäksi. Sama kuin edellä: harvennuksessa on täytynyt olla varovainen, etteivät hennot puut kaatuisi myrskyssä tai lumen painosta”, Hänninen sanoo.
Jatkamme viimeiseen kohteeseen, jossa siinäkin metsä on saanut kasvaa oman onnensa nojassa. Palstalta on äskettäin poistettu tukkipuuksi varttuneet koivut.
Jäljelle on jäänyt pääasiassa leveälatvaisia kuusia. Ne ovat jääneet suhteellisen lyhyiksi, mutta näyttävät iästään huolimatta jo puuvanhuksilta.
”Tässäkin metsänhoito on jäänyt tekemättä. Kuusten latvat ovat jääneet tylpiksi, kun koivut ovat kasvaneet niiden päälle. Kuusten kasvu on pysähtynyt. Kun kuuset saavat taas valoa, vaarana on niiden kuivuminen.”
Hänninen uskoo, että tylppälatvaisen kuusikon voisi jossain määrin pelastaa boorilannoituksella, vaikka ylispuusto onkin runnellut kuusia sen verran, ettei se välttämättä onnistu. Lannoittamalla voisi silti parantaa kuusikon kasvua.
Näiden kuusien yltä on poistettu niitä korkeampi koivikko. Kuusten kasvun taantuminen näkyy tylppinä latvoina. Kuva: Petteri KivimäkiHänninen näkee hoitamattomia metsiä aika ajoin.
”Yleensä omistajana on kuolinpesä, jossa on paljon osakkaita, ja metsä on päässyt unohtumaan. Tällöin hoitotyöt ovat jääneet rästiin.”
Metsänhoitoyhdistys pyrkii ottamaan yhteyttä sellaisiin metsänomistajiin, joiden palstoilla voisi tehdä energiapuuhakkuuta.
”Meillä on Viitasaarella hyvä kalusto ja konekuski tekemään kokopuukohteita. On kevyempi ajokone ja moto. Tällä hetkellä energiapuukauppa käy vaan huonosti, eikä uusia kohteita pystytä ostamaan.”
Hänninen suositteleekin metsänomistajia hoitamaan taimikot ajoissa kuntoon, jotta energiapuuhakkuulta vältyttäisiin.
Metsänomistajat ihmettelevät välillä hoitamattoman taimikon kustannuksia, että miten hoito voi maksaa noin paljon, Hänninen kertoo.
”Voi sanoa, että jos joka vuosi lykkää taimikonhoidon, niin kustannus nousee 100–150 euroa hehtaarilta.”
Oiva lintumetsä, Jonne Hänninen tuumaa. Kuva: Petteri KivimäkiMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
