Uusi dokumentti: Erkki Lähteen ajatukset sytyttivät metsäsodan 1980-luvulla – nykyisin jatkuva kasvatus on jopa trendikästä

”Nykyinen metsänkasvatus perustuu valheelle.”

”Raivaussaha on tarpeeton työkalu.”

Siinä pari väitettä, jotka jäävät mieleen dokumenttielokuvasta, joka on tehty metsän jatkuvan kasvatuksen puolestapuhujasta, metsänhoitaja ja emeritusprofessori Erkki Lähteestä, 88.

Keskustelu jatkuvasta kasvatuksesta on myrskynnyt Lähteen ympärillä jopa vuosikymmeniä, sillä metsälaki ei hyväksynyt menetelmää eikä aihetta voinut 1980-luvulla edes tutkia. Metsäntutkimuslaitos lopetti professorinsa ja hänen työryhmänsä tutkimusprojektin kesken kaiken. Lähteen tutkimuksissa oli Metlan mukaan epäselvyyksiä.

Elokuvaohjaaja Jari Kokon työstämä elämäkertadokumentti Metsäsota ja rauha saa ensi-iltansa 31. elokuuta Helsingissä.

Lähteen kärjistys, että metsänkasvatus perustuu valheelle, tulee siitä, että avohakkuisiin perustuva metsätalous ei hänen mielestään ole järkevää, ja että se olisi ajanut vain metsäteollisuuden etua. Sijaiskärsijöiksi ovat joutuneet niin metsäluonto kuin loppupelissä kaikki suomalaiset.

”Jaksollinen kasvatus ei ole ekologista, ekonomista, esteettistä eikä eettistä”, Lähde jyrähtää.

Lähteen toinen sitaatti raivaussahasta liittyy siihen, että avohakkuisiin perustuvassa metsänkasvatuksessa joudutaan käyttämään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa taimikon ja nuoren metsän hoitoon. Jatkuvassa kasvatuksessa, jossa maaperää ei rikota ja latvusto säilyy, sellaisia työvaiheita ei hänen mukaansa tarvita.

Jatkuvassa kasvatuksessa ei tingitä metsätalouden kannattavuudesta, Lähde sanoo. Menetelmä perustuu siihen, että metsästä poimitaan 15–20 vuoden välein osa järeimmistä puista. Niistä saadaan hyvää ja tasaista tulovirtaa. Taimikonhoidon lisäksi vältytään maanmuokkaus- ja istutuskustannuksilta.

Lähde mainitsee, että useat suuret metsänomistajat ovat käyneet hakemassa häneltä neuvoja jatkuvaan kasvatukseen. Yksi heistä on suurmetsänomistaja Ilkka Herlin.

Jatkuva kasvatus mahdollistettiin metsälain uudistuksessa 2014. Kiinnostus menetelmää kohtaa on lisääntynyt, joskin hitaasti. Nyt jatkuva kasvatus ja Lähteen opit ovat kuitenkin ajan hermolla, kun ilmasto lämpenee, hiilivarastoja pitäisi kasvattaa, monimuotoisuutta lisätä ja vesistöt pelastaa samentumiselta.

Mainittakoon vielä, että Lähteen ja laissa mainitun jatkuvan kasvatuksen välillä on eroa. Lähde korostaa, ettei hän hyväksy laissa sallittuja 0,3 hehtaarin pienaukkoja.

Elokuvan ohjanneelle Kokolle Lähteeseen ja hänen oppeihinsa tutustuminen on ollut opettavainen matka. Perinnön kautta metsänomistus on Kokolle tuttua, ja hän törmäsi siihen, että avohakkuuta pidettiin metsäkaupassa itsestäänselvyytenä.

”Opin paljon metsistä ja siitä, miten jaksollisesta kasvatuksesta on tullut ainut vaihtoehto. On ymmärrettävää, että sodan jälkeen metsästä tarvittiin nopeasti rahaa, mutta miksi sama ajatusmalli vallitsee edelleen”, Kokko ihmettelee.

Hän toivoo, että metsänkäsittelyn vaihtoehdot esiteltäisiin metsänomistajalle tasaveroisina.

”Ja jotta metsänomistajat voisivat oikeasti itse päättää metsänsä käsittelystä, he tarvitsevat tietoa ja asenteiden päivitystä metsäorganisaatioiden taholta. Uskon, että ihmiset alkavat ajatella omilla aivoillaan”, Kokko sanoo ja toivoo, että elokuva auttaa siinä, että jotain saadaan aikaan.

Kokkoa on inspiroinut Lähteen rohkeus tuoda näkemyksensä esille, vaikka ne ovat kohdanneet voimakasta vastarintaa.

”Kun tutustuin Erkkiin, ymmärsin, että olemme tekemisissä isojen asioiden kanssa.”

Jotain vastustuksesta kertoo se, että elokuvaprojektille ei löytynyt rahoitusta moneen vuoteen. Lopulta elokuva toteutui Koneen Säätiön Metsän puolella -aloitteen tuella.

Metsäsodan ja rauhan on tuottanut Pertti Veijalaisen Amnunna Films.