
Metsänomistajista 30 prosenttia on kokeillut jatkuvan kasvatuksen hakkuita metsissään ja 32 prosenttia harkitsee niitä, selviää MT:n Kantar Agrilla teettämästä kyselystä.
Kiinnostus menetelmää kohtaan on suhteellisen tasaista kaikissa ikä- ja ammattiryhmissä. Yrittäjät (35 %) ja eläkeläiset (34 %) ovat hieman palkansaajia (28 %) ja viljelijöitä (21 %) kiinnostuneempia siitä.
Iäkkäämmät metsänomistajat ovat ehtineet kokeilla jatkuvan kasvatuksen hakkuita hieman nuoria useammin, mutta alle 45-vuotiaista kuitenkin jopa 42 prosenttia harkitsee niitä.
Kiinnostus on kasvanut tasaisesti. Metsää on saanut lain mukaan käsitellä avohakkuuta välttelevillä jatkuvan kasvatuksen mukaisilla hakkuilla vuodesta 2014 saakka. Vuonna 2017 jatkuvan kasvatuksen hakkuita oli kokeillut 15 prosenttia metsänomistajista ja vuonna 2020 30 prosenttia.
Kyselyn perusteella maakunnittaiset erot eivät olleet suuria. Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen hakkuita oli kokeillut 33 prosenttia vastaajista, Pohjois-Suomessa 31 prosenttia ja Järvi-Suomessa 26 prosenttia.
Toteutuneissa hakkuista maakunnalliset erot ovat kuitenkin suuria, sanoo metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
Hakkuita tehdään ylivoimaisesti eniten Lapissa, sekä hehtaareissa että suhteessa muihin hakkuutapoihin. Myös Uudellamaalla jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä hakkuita tehdään paljon.
”Uudella maalla metsänomistajat haluavat useammin säilyttää metsät peitteisenä ja avohakkuita mielellään vältellään”, Remes sanoo.
Pohjois-Suomessa on puolestaan paljon valtion maita.
”Metsähallitus asetti takavuosina ihan tavoitteen peitteisen käsittelyn määrästä. Pohjois-Suomessa myös luontaisen uudistamisen hakkuita käytetään paljon, koska uudistamiskustannukset hakkuutuhoihin nähden ovat pienemmät ja tuotto heikompi”, Remes selittää.
”Uudella maalla metsänomistajat haluavat useammin säilyttää metsät peitteisenä ja avohakkuita mielellään vältellään.”
Kaikkiaan jatkuvaan kasvatukseen tähtäävien hakkuiden määrä nousi Remeksen mukaan viime vuonna 3,5 prosenttiin. Se on yhtä paljon kuin vuonna 2018, jolloin jatkuvan kasvatuksen hakkuiksi tilastoitavia poimintahakkuita tehtiin erityisen paljon runsaiden lumituhojen takia.
Osa jatkuvan kasvatuksen hakkuista jää myös tilastoinnin ulkopuolelle. Remeksen mukaan esimerkiksi osa uudistuskypsien metsien yläharvennuksista on todellisuudessa ajateltu jatkuvaan kasvatukseen tähtääviksi hakkuiksi.
”Niissä on varmaan vähintäänkin ajateltu, että siirretään päätös seuraavalle sukupolvelle. Sehän ei myöskään estä tasaikäisen metsän hakkuita, jos seuraava omistaja päätyykin siihen.”
Luontaisen uudistamisen hakkuissa on Remeksen mukaan myös hakkuita, jotka todellisuudessa tähtäävät jatkuvaan kasvatukseen ja voisivat nostaa jatkuvan kasvatuksen osuutta.
”Ei tämä varmasti marginaaliin jää, vaan tulee lisääntymään varsinkin suometsissä.”
Joka tapauksessa jatkuvan kasvatuksen osuus kaikista hakkuista on jäänyt toistaiseksi vain muutamiin prosentteihin.
Remeksen mukaan kasvua hidastaa pitkä ja suunnitelmallinen tasaikäisen metsän kasvatuksen historia. Kun puustoon ei ole syntynyt kerroksellisuutta, on luontevaa jatkaa metsän kasvattamista tasaikäisenä.
Avohakkuulta saa lisäksi paremman hinnan ja kertymän puulle, jos on tarve nopeaan hakkuutuloon. Varsinkin varttuneemmat metsänomistajat ovat tottuneet tiettyyn tapaan, ja sitä on siksi turvallista jatkaa, Remes listaa syitä.
Alueellisten erojen hän uskoo olevan suuria jatkossakin.
”Ei tämä varmasti marginaaliin jää, vaan tulee lisääntymään varsinkin suometsissä. Syitä ovat ainakin vesien suojelu, ilmastoasiat ja ehkä myös se, ettei haluta uudistamiskustannuksia heikoimmin tuottavilla alueilla.”
Kantarin kyselyyn vastasi 504 metsänomistajaa. Kyselyn virhemarginaali on noin 4 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
