Tältä näyttää hakkuun jälkeen kuvio, jolta hakattiin erittäin järeitä kuusia. Kuva: Jarno Mela
Tältä metsä näyttää jatkuvan kasvatuksen hakkuun jälkeen
MT vieraili hämeenkyröläisen Asko Pitkäsen metsässä ennen hakkuuta ja sen jälkeen. Paljon puustoa jäi vielä pystyynkin.TilaajalleHämeenkyrö
Asko Pitkänen esittelee leimikon tiheää osaa. Onni oli, että hakkuun jälkeen koitti 15 asteen pakkanen, joka helpotti ajamista. Kuva: Jarno Mela”Jatkuva kasvatus on kiinnostanut oikeastaan aina”, sanoo Hämeenkyrössä metsää omistava Asko Pitkänen.
Metsät jatkuvasti peitteisinä pitävän hoitofilosofian hän on perinyt jo edesmenneeltä isältään, jonka kanssa Pitkänen teki metsätöitä pienestä pitäen.
Jatkuva kasvatus oli pitkään metsälaissa kielletty tai tehty vaikeaksi. Viimeiset kymmenen vuotta Pitkänen on kuitenkin voinut kehittää metsiään aktiivisesti jatkuvan kasvatuksen suuntaan.
Eräs hyvä puoli on, että pottiputkea ja raivaussahaa ei juuri tarvita.
Sama metsikkö kuvattuna helmikuussa vuonna 2024, jolloin leimikkoa ei ollut vielä hakattu. Kuva: Jarno Mela”Siinä on positiivisia tekijöitä varsinkin rehevillä mailla, joita tässäkin tilalla on. Avohakkuualoilla on niin iso heinittymisen riski, melkein metrin heinä tulee heti. On kauhea tappelu taimien kanssa, että saa ne lähtemään”, Pitkänen sanoo.
Mutta miltä jatkuvan kasvatuksen hakkuut käytännössä näyttävät näillä rehevillä kangasmailla? Sitä on tarkoitus tutkia paikan päällä.
MT haastatteli Asko Pitkästä vuosi sitten puukauppasopimuksista, kun hakkuu oli suunnitteilla.
Seitsemän hehtaarin leimikko siirtyi kuitenkin tämän talven korjuuseen. Hakkuu toteutui helmikuun puolivälissä, ja tukit on jo ajettu sahoille ja vaneritehtaille. Pienpuusta valtaosa on tehty energiarangaksi, lisäksi kuljetusta odottaa vielä pieni pino parruaihiota.
Lahon valtaamaan kohtaan tehtiin noin 2 000 neliön pienaukko. Kuva: Jarno MelaLeimikko koostui kahdesta erilaisesta alueesta. Tutustumme ensimmäiseksi kuvioon, jolla on ollut järeää kuusikkoa ja sen alle syntynyttä vaihtelevan kokoista, luontaista taimikkoa.
Järeimmät kuuset ja vanhat koivut on poimittu pois. Näemme myös noin 2 000 neliön pienaukon, jossa kasvatettavaa puustoa on vain pikkutaimina. Syynä aukon tekoon oli lahokeskittymä. Nyt tavoitteena on uudistuminen lehtipuulle.
Poimintahakatulla alueella puuta on edelleen pystyssä paljon. Tukkikokoisten puiden korjuussa ohjenuorana on ollut kasvukunto: jos latvakasvain on pitkä, puu on saanut jatkoaikaa.
”Rahavirroissa uskon, että näillä pohjilla menetelmä on ihan kilpailukykyinen.”
Monesti jatkuvan kasvatuksen hakkuissa metsä jätetään varsin harvaksi. Pitkäsen kuusikossa lienee edelleen parisataa kuutiota hehtaarilla pystyssä. Pellon reunaan rajautuvalla kuviolla Pitkänen halusi rajoittaa kerralla hakattavan puuston määrää muun muassa tuulensuojan vuoksi.
Leimikon hakkuukertymä oli noin 120–150 kuutiota hehtaarilta.
”Tähän tulee hakkuu 10–15 vuoden välein. Rahavirroissa uskon, että näillä pohjilla menetelmä on ihan kilpailukykyinen.”
Tämän alueen 417 kuution hakkuukertymästä tukkia oli 113 kuutiota. Tukkiprosentti jäi alhaiseksi lahojen puiden suuren osuuden takia.
Hakkuukuvioista toinen oli ennen hakkuuta erittäin tiheä. Hakkuussa sekä poimittiin isoimpia tukkeja että harvennettiin jäävää puustoa. Suurin osa on täälläkin kuusta. Tarkoitus on kehittää metsiä sekametsän suuntaan, joten muiden puulajien edustajat säästetään mahdollisuuksien mukaan.
Pitkänen on tyytyväinen jälkeen. Korjuuvaurioita näkyy hämmästyttävän vähän siihen nähden, että ajouria ympäröi edelleen varsin tiheä puusto.
”Pituuskasvu on hyvä, ja kuuset ovat punakuorisia.”
Leimikon tiheällä osalla hakkuusta kertyi 555 kuutiota puuta, josta tukkia oli 198 kuutiota. Laho-ongelmaa ei täällä ollut. Pitkänen arvelee, että tännekin palataan kymmenen vuoden päästä korjaamaan seuraavaa tukkisatoa.
Metsävaratiedot aliarvioivat puuston määrää rankasti. Niiden perusteella hakkuukertymä olisi ollut 500–600 kuutiota, kun todellinen kertymä oli yhteensä lähes tuhat kuutiota.
”Tulevaisuuden puustohan olisi menetetty, jos alikasvos raivattaisiin pois.”
Puukauppaa tehdessä Pitkänen huomasi, että ostajat suosivat avohakkuukohteita. Vaikka kilpailutuksessa oli ilmoitettu jatkuvan kasvatuksen hakkuusta, monen yhtiön tarjous edellytti ennakkoraivausta. Tällainen ehto ei Pitkäselle kelvannut.
”Tulevaisuuden puustohan olisi silloin menetetty, jos se raivattaisiin pois.”
Kilpailutuksen voitti metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu. Tukin hinnat vastaavat harvennusleimikoiden tasoa, ja pienempi puu tehtiin energiaksi viime vuoden hyvillä hinnoilla.
Hakkuukertymästä suurin osa oli kuusta. ”Jätin käytännössä kaikki männyt pystyyn, jotta kuusivaltaisiin metsiin tulisi luontaisesti mäntyä joukkoon”, Pitkänen kertoo. Kuva: Jarno MelaMahdollisimman suurten tulojen tavoittelussa perinteinen avohakkuu ja istutus saattaisi olla kannattavampaa, Pitkänen myöntää. Hänellä vaakakupissa painoi moni muukin seikka kuin välitön rahan tarve.
Yksi tärkeä seikka on, että Pitkänen kuljeskelee talonsa lähellä sijaitsevissa metsissä monta kertaa viikossa. Virkistysarvotkin on silloin huomioitava.
”Onhan se aivan eri asia kävellä tällaisessa metsässä kuin hakkuuaukolla.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
