Eero Nisula löysi nuorena haluamansa työn, mutta se vaatii välillä luovuutta – ”Ajokoneesta lähti metsässä pyörä napoineen irti”

Kuluva talvi on ollut haastava metsätöiden osalta, sillä maapohja on pehmeä ja upottava lauhan sään vuoksi. Yrittäjänä töitä tekevä Eero Nisula, 26, sanoo sään vaikuttaneen arkeen huomattavasti.

”Talvi on ollut todella haastava, maa ei ole jäässä ja vettä sataa vähän väliä. Selkeitä talveksi suunniteltuja hakkuutöitä on ollut pakko siirtää, koska koneella ei ole ollut asiaa pehmeään maastoon. Toivottavasti tilanne paranisi lopputalven aikana.”

Nisulan kiinnostus metsään ja metsätöihin syttyi jo lapsuudessa, sillä hänen isänsä teki metsätöitä.

”Lähdin usein mukaan hänen mennessään metsätöihin, istuin metsäkoneessa jo lapsena. Minulle oli jo varhain selvää, että haluan metsätöihin, sillä olen aina pitänyt metsästä ja koneista.”

”Asiakkaiden tyytyväisyys on oleellista, se synnyttää hyvän fiiliksen”, sanoo Eero Nisula.  Kuva: Rami Marjamäki

Hän oppi korjaustöiden tekemisen jo nuorena.

”Meillä oli nuoruudessani varsin vanhaa kalustoa. Isän periaate oli, että se mikä rikotaan, myös korjataan. Itselläni oli myös jo varhain halu opetella asioita, eli käytäntö ja isä ovat olleet parhaita opettajia.”

Nisula teki töitä motolla jo yläasteikäisenä.

”Olin mukana töissä lomilla ja viikonloppuisin, eli oppia kertyi varhain.”

Yläasteen jälkeen suuntana oli Kurun metsäoppilaitos. Siellä Nisula vietti vain kuukauden.

”Koska olin oppinut hakkaamaan puita motolla jo paljon aiemmin, tuntui turhauttavalla opiskella alkeita. Niinpä vaihdoin Jämsänkosken metsäoppilaitokseen, minkä alaisuudessa suoritin alan tutkinnon oppisopimuksella veljeni metsäalan yrityksessä.”

Pakettiautosta löytyy varaosia ja työkaluja, jolloin voi itse huoltaa konetta. Kuva: Rami Marjamäki

Ikaalisissa asuva Nisula työskenteli opiskelun jälkeen perheen yrityksessä viime vuoteen saakka, kunnes perusti oman yrityksen.

”Olin katsellut vuosia niin isän kuin veljen yrityksen toimintaa, eli oman yrityksen perustaminen tuntui luontevalta.”

Merkittävänä apuna ovat Nisulan isä ja veli jotka ovat myös yrittäjiä.

”Heillä on metsäkoneita ja muuta kalustoa. Oleellisinta on, että puhallamme kaikki samaan hiileen, suunnittelemme asiat yhdessä toisiamme kuunnellen. Minä ja veljeni hoidamme metsätyöt ja isä vastaa enemmän juoksevista asioita antaen samalla tarvittaessa neuvoja.”

Nisulan hakkaama puu menee Pirkanmaan metsänhoitoyhdistykselle. Töitä hän tekee Ikaalisen, Ylöjärven, Hämeenkyrön, Nokian ja Pirkkalan alueella. Töiden parissa ovat myös korjaus- ja huoltotyöt tulleet tutuiksi.

”Teen mahdollisimman paljon itse. Kun vastaan tulee uusi asia ja saan sen hoidettua, olen viisaampi seuraavaa kertaa varten. Itse tekemällä syntyy myös merkittävää rahallista säästöä, sillä remonttien hinnat ovat varsin kovat.”

Korjauksia on tehty hyytävässä pakkasessakin.

”Moton venttiilikopan tiiviste ja suuttimien johtosarja oli pakko vaihtaa metsässä lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Vikoja ei kuitenkaan kannata murehtia, niitä tulee pakosta välillä, ne on vain hoidettava kuntoon.”

Myös luovuutta on vaadittu.

”Ajokoneesta lähti metsässä pyörä napoineen irti, ja kone piti saada kotiin remonttiin. Koneen teli oli sitä ennen saatava ilmaan, siinä käytettiin metsästä löytyviä puiden pätkiä.”

Nisula toivoo metsänomistajien huolehtivan enemmän metsistään. Ja herättelee samalla toisaalle muuttaneita perintömetsän omistajia.  Kuva: Rami Marjamäki

Nisula katselee metsiä ylipäätään tarkalla silmällä, hänelle on myös tärkeää nähdä laadukas oman käden jälki.

”Asiakkaiden tyytyväisyys on oleellista, se synnyttää hyvän fiiliksen. Teenkin mieluiten harvennuksia, sillä niissä näkee selkeästi oman panoksen vaikutuksen.”

Pirkanmaalainen viihtyy kokonaisuudessaan metsässä erinomaisesti. Hän ei aina edes koe olevansa töissä, vaikka hommat ovat meneillään.

”Se johtuu siitä, että viihdyn työssäni. Saan olla metsässä rauhassa ajatusteni kanssa, siellä tulee rauhoittunut ja vapautunut olo. Kun laitan musiikin soimaan ja painan puuta poikki, tuntuu se hyvältä. Jos taas haluan jutella muiden kanssa, kaivan silloin esiin puhelimen.”

Nisula toivoo metsänomistajien huolehtivan ylipäätään enemmän vihreästä omaisuudestaan. Hän näkee esimerkiksi taimikoiden hoidon jääneen monissa metsissä turhan vähälle huomiolle.

”Tässä on merkittävä seikka, että paljon metsiä on siirtynyt perintönä aivan toisaalla asuville nuoremmille sukupolville. He taas eivät kiinnitä asiaan samalla tavalla huomiota kuin edeltävät sukupolvet.”