Asiantuntija: Liian voimakas ensiharvennus on monella tapaa haitallinen ratkaisu mutta sen jättäminen hoitamatta vielä huonompi

Metsäkeskus tiedotti hiljattain ensiharvennuskohteisiin tehdyistä arvioinneista, jotka oli tehty Keski-Suomen puunkorjuun laadun esiselvityshankkeessa. Arvioidut kohteet olivat Keski-Suomessa ja ne oli harvennettu vuosina 2019 ja 2020.

Selvityksen päähavainnot olivat, että kohteet oli harvennettu suosituksia harvemmaksi ja ajourat olivat paikoin liian leveitä. Tarkemmin tehdystä selvityksestä voi lukea Metsäkeskuksen verkkosivuilta 19.12.2022 julkaistusta uutisesta.

Puunkorjuun laadun esiselvityksen tuloksista uutisoitiin eri medioissa.

Uutisissa ja keskusteluissa pohdittiin mahdollisia selittäviä tekijöitä arvioinnin heikkoihin tuloksiin. Esillä olivat muun muassa taimikonhoitojen laiminlyönnit ja siten metsänhoidollisesti tarpeellisten, mutta konehakkuuseen turhan varhaisten ensiharvennusten toteuttaminen järeän ainespuun korjuuseen soveltuvilla hakkuu- ja ajokoneilla.

On tosin myös todettu, ettei koneen suuri koko selitä heikkoa tulosta.

Oli syy sitten missä tahansa, antavat Keski-Suomessa toteutetun puunkorjuun laadun selvityksen tulokset selvän viestin ensiharvennusten laadun parantamisesta. Asiaan varmasti paneudutaan jatkossa laajalla rintamalla.

Liian voimakas ensiharvennus on monella tapaa haitallinen ratkaisu. Se heikentää metsän kasvua, hiilensidontaa ja tulevia puunmyyntituloja.

On hyvä muistaa, että pitkän tähtäimen ilmastohyötyjen ja puun myyntitulojen näkökulmasta myös ensiharvennusten toteuttamatta jättäminen on vielä huonompi ratkaisu. Järeän, jalostuskelpoisen tukkipuun kehittyminen nopeutuu huomattavasti oikea-aikaisilla ja sopivan voimakkailla harvennuksilla.

Puuston elinvoimaisuuden turvaaminen pienentää myös tuhoriskiä.

Harvennuksessa voidaan jättää metsään eri puulajeja siellä, missä lähtöpuusto ja kasvuolosuhteet antavat siihen mahdollisuuden. Sekametsässä metsätuhojen riski on pienempi kuin yhden puulajin metsässä. Sekametsä turvaa osaltaan myös luonnon monimuotoisuutta.

Talousmetsien monimuotoisuuden ylläpitämiseen on laaja joukko eri luonnonhoitokeinoja, kuten lahopuiden säätäminen, suojatiheikköjen jättäminen ja tekopökkelöiden tekeminen.

Luonnonvarakeskuksen Valtakunnan metsien inventointitulokset osoittavat monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden runsastuneen 1990-luvulta alkaen. Tähän ovat vaikuttaneet talousmetsien luonnonhoitokeinot, jotka ovat nykyisin osa arkimetsänhoitoa.

Ensiharvennuksen laadullista toteutusta edistää metsänhoidon suositusten mukaisten varhaisperkauksen ja taimikonharvennuksen tekeminen, joiden toteutusta myös tuetaan kemera-varoin.

Taimikonhoidon viivästyessä metsänhoidollinen tilanne heikkenee ja nuoren metsän hoidon toteutus vaikeutuu. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan nykyistä aktiivisempi taimikonhoito lisäisi sadan vuoden aikana Suomessa tukkipuun tuotosta 34 miljoonaa kuutiometriä ja kantorahatuloja metsänomistajille 1 700 miljoonaa euroa.

Lisääntyvä puun kysyntä muun muassa pakkausmateriaaleissa sekä puurakentamisessa edellyttävät, että nuorten metsien kasvukunnosta huolehditaan. Metsänhoidolla ja harvennuksilla turvataan tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyödyntää metsiä taloudellisesti.

Ensiharvennuksilta korjattava puu ohjautuu myös jo suoraan yhteiskunnan tarvitsemien erilaisten biopohjaisten tuotteiden valmistukseen. Pieniläpimittainen harvennuspuu ja puunjalostuksen eri sivutuotteet soveltuvat puolestaan hyvin kotimaisen energiantuotannon lähteeksi, tuoden koteihin lämpöä ja valtakunnan verkkoon sähköä.

Valtakunnallisesti meillä on runsaasti metsänhoidollista ensiharvennusta kaipaavia nuoria metsiä.

Ensiharvennusten toteutuksilla saavutetaan laajoja hyötyjä.

Metsänomistajan kannattaa selkeästi tuoda puukauppatilanteessa esiin omat toiveet ensiharvennuksen laadusta, esimerkiksi puuston tiheydestä hakkuun jälkeen. Metsäammattilaiset osaavat ottaa esitetyt toiveet huomioon ja tehdä metsänomistajan tavoitteiden mukaisen metsän.