Janakkalassa selvitetään, miten pöllöjen elämää ja metsätaloutta voidaan sovittaa yhteen

Sääksisäätiö, Birdlife Häme ja UPM toteuttavat yhteistyössä petolintujen suojelun mallialuetta UPM:n omistamalla Harvialan metsäalueella Janakkalassa Kanta-Hämeessä. Eri toimijoiden yhteisenä päämääränä on petolintujen suojelun ja metsätalouden yhteensovittaminen. Alue on yksi UPM:n toimista, joilla se haluaa edistää luonnon monimuotoisuutta ja etsiä uusia keinoja lajisuojeluun.

Aiempi yhteistyö on ollut menestyksekästä, sillä aiemmin uhanalainen sääksikanta on saatu elvytettyä alueella rakentamalla sääksille lukuisia tekopesiä. Tällä kertaa hankkeessa paneudutaan alueella pesivien haukkojen ja pöllöjen elämän kannalta tärkeiden asioiden tunnistamiseen ja sitä kautta niiden suojeluun.

Hankkeessa etsitään tietoa siitä, miten pöllöt valitsevat pesäpaikkansa.  Kuva: Heikki Willamo

Yksi osa hanketta on Helsingin yliopiston tutkimus, jossa tutkijat ovat äänittäneet pöllöjen ääniä. Evon ja Harvialan metsissä sijaitsevalla alueella tallennettiin viime vuoden helmi–maaliskuussa noin 8 000 tuntia pöllöjen soidinääntelyä. Nauhoitusten perusteella saadaan tietoa siitä, missä koiraiden puputtavia kutsuääniä kuuluu.

Tavoitteena on selvittää, pystytäänkö pöllöjä tunnistamaan äänestä yksilötasolla ja saamaan tietoa siitä, miten pöllöt valitsevat pesäpaikkansa. Helmipöllön pesintöjen tiedetään Suomessa onnistuvan parhaiten vanhoissa kuusivaltaisissa metsissä, joissa niiden poikastuotto on korkeinta. Samat metsät ovat metsätaloudelle tuottoisia hakkuukohteita.

”Erilaisilla metsätalouden toimilla voidaan kuitenkin ottaa myös pöllöt huomioon. Tällaisia keinoja ovat muun muassa riittävän suurin säästöpuuryhmien jättäminen, kolo- ja lahopuiden sekä tekopökkelöiden jättäminen. Erityisesti järeät haavat nousevat isoon arvoon sekä pöllöjen että muun luonnon monimuotoisuutta mietittäessä”, sanoo UPM Metsän ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen.

Järeät tikkojen koloamat haavat ovat pöllöille tärkeitä. Kuva: Juha-Matti Valonen

Järeät tikkojen koloamat haavat onkin valikoituneet yhdeksi UPM:n käyttämistä monimuotoisuusmittareista, joita yhtiö seuraa.

Vanhojen kuusikoiden vähetessä hakkuissa helmipöllöjen saalistus vaikeutuu ja pesäkolot häviävät. Samalla myös helmipöllöt altistuvat samoissa metsissä asusteleville viirupöllöille, kanahaukoille ja näädälle. Pesäpaikkapulaa voidaan helpottaa pönttöjen avulla.

”Alueella on täydennetty ja uusittu pöllönpönttöverkostoa. Esimerkiksi helmipöllöille on asennettu alueelle 26 näätäturvallista pesäpönttöä”, Valonen kertoo. Pöllönpöntöt tallennetaan UPM:n omiin metsäsuunnitelmiin.

Valonen korostaakin ajantasaisen paikkatiedon merkitystä myös yksityisten metsänomistajien metsissä.

”Vain ajantasainen paikkatieto mahdollistaa eri lajien huomioimisen metsätaloustoimenpiteissä. Kun suunnitteilla on toimia metsässä ja tiedetään, missä pesät sijaitsevat, voidaan miettiä hakkuiden ajankohtaa ja rajausta niin, että pesintä voisi jatkua. Paikkatietoa on nykyisin paljon, siinä on tapahtunut radikaali muutos viimeisten 2–3 vuoden aikana.”

Valonen kertoo, että laji.fi -sivustolta on tuotu UPM:n omiin järjestelmiin jo yli 400 000 havaintoa. Palvelusta on jokaisen mahdollista tarkistaa myös oman kiinteistön, esimerkiksi oman metsätilan, lajihavainnot.