Uudenmaan ainoat raakut yritetään siirtää – "Alkaa olla viime hetket käsillä"

Raaseporissa Mustionjoessa sinnittelevä Uudenmaan viimeinen raakku- eli jokihelmisimpukkakanta yritetään pelastaa siirtämällä sitä vesistön toiseen puroon. Operaatio on poikkeuksellinen, sillä tutkijoiden mukaan Suomessa tai muualla Euroopassa ei ole saatu todisteita siitä, että siirretyt raakkukannat olisivat lisääntyneet uudessa elinympäristössä.

Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksesta kertoo STT:lle, että historiassa helmenkalastajien tiedetään yrittäneen raakkujen siirtoa ennen kuin eläin rauhoitettiin vuonna 1955. Tämän jälkeen joitain aikuisten raakkujen siirtoja on kokeiltu, mutta samoissakin vesistöissä tulokset ovat olleet laihoja.

Luhta toimii Metsähallituksen luontopalveluissa projektipäällikkönä Mustionjoesta erillisessä ja laajemmassa Life Revives -hankkeessa, jossa kunnostetaan erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan elinympäristöjä lähes 70 joessa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Iijoen sivujoella, Livojoella, raakkukantaa elvytetään kunnostuksen lisäksi muun muassa viljelyllä.

Vuosia sitten viljelyyn otettuja poikasia palautetaan alueelle ensi vuonna. Raakkupopulaatiot ovat sopeutuneet omaan ympäristöönsä ja sen kaloihin, joten poikaset palautetaan niiden alkuperäiseen kunnostettuun kotijokeen.

”Pitkäikäinen raakku on sopeutuja, mutta nopeat muutokset eivät hidasliikkeiselle eläimelle ole sopivia”, Luhta kertoo.

Raakun suojeluohjelma saatiin Suomeen vasta vuonna 2021. Raakkuja on pohjoisessa noin 150 joessa ja purossa, Oulun eteläpuolella alle 10:ssä. Raakkupopulaatioiden tilatutkimukset ovat osoittaneet, että tähän mennessä tutkituista noin 100 populaatiosta alle 20 prosenttia on elinvoimaisia.

”Kuormitusta on tullut liian pitkään liian paljon”, Luhta sanoo.

Kun raakku 1950-luvulla rauhoitettiin, sen elinympäristöjä ei suojeltu. Yksijalkainen nilviäinen ei pitkälle pötki saatikka vaihda jokea, vaikka ympäristö turmeltuisi.

Puunuittoa helpottamaan tarkoitetut jokien koskialueiden perkaukset ja purojen suoristaminen ojitusten yhteydessä tekivät paljon pahaa raakuille ja niiden elinympäristöille, Luhta kertoo. Maatalouden ja muun ihmisen toiminnan tuottama ravinnekuorma vesistöihin on myös koetellut.

Raakun toukka vaatii elinkaarensa alussa vajaan vuoden ajaksi loisimispaikakseen lohen tai taimenen kidukset. Jos joki on padottu vesivoimalaitoksen tarpeisiin, eivät toukat säily hengissä, kun kala ei jokeen nouse.

Kalan kiduksista pudottuaan raakunpoikanen tarvitsee vielä kuohkean ja hapekkaan sorapohjan, minne kaivautua useiksi vuosiksi. Sukukypsäksi raakku tulee päälle 15 vuoden iässä, ja se voi elää jopa yli 200-vuotiaaksi.

Yksi osa Life Revives -hanketta on uusien poikasten kasvattaminen elinkelpoisiksi Konneveden tutkimusasemalla. Pohjoisen kunnostetuissa puroissa raakku voi elää ja lisääntyä, varsinkin jos toukkia avitetaan alkuun.

Hankkeen johtaja, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta kertoo STT:lle, että etelän raakkutilanteessa ei ole kehumista. Etelässä on usein enemmän ihmisen aiheuttamaa kuormitusta ympäristölle, raakkupopulaatiot ovat huonokuntoisempia eivätkä välttämättä lainkaan tuota toukkia.

Tutkimusaseman laitoskuntoutuksessa myös hedelmättömiksi luultuja etelän raakkuja on saatu satunnaisesti tuottamaan toukkia. Myös Mustionjoen raakkuja on Konnevedellä, ja kolme yksilöä on näyttänyt merkkejä siitä, että toukkia voisi tulla.

”Se on kyllä todella pieni määrä siihen nähden, jos ajatellaan, että pitäisi säilyttää populaation geneettinen monipuolisuus”, Taskinen sanoo.

Osaongelma on siinä, että kutistuneet populaatiot alkavat olla iäkkäitä ja yksilöiden hedelmällisin aika ohitse.

”Jos vuosikymmeniä sitten on loppunut uusien yksilöiden ilmestyminen populaatioon, niin siellä alkaa olla aika vanhaa porukkaa”, Taskinen sanoo.

”Nyt alkaa olla ihan viime hetket käsillä Mustionjoenkin suhteen, ja siksi tarvitaan radikaalimpiakin kokeiluja.”

Mustionjoella hankepäällikkönä toimiva Juha-Pekka Vähä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä kertoo STT:lle, että populaation siirtäminen on aloitettu muutaman kymmenen yksilön kokeiluryhmästä. Ensi vuoden aikana tarkoituksena on siirtää noin puolet muutaman sadan raakun populaatiosta uudelle elinalueelle samassa vesistössä.

Siirrettyjen yksilöiden kuntoa on testattu, ja sitä tullaan tarkkailemaan myös jatkossa. Jos toukkia sikiää, viedään ne ensimmäisiksi vuosiksi Konnevedelle.

Mustionjoki on voimakkaasti rakennettu, ja raakkujen sekä lohikalojen elinympäristöt ovat pitkälti kadonneet. Kokeiden perusteella joen vedenlaadun pitäisi riittää raakuille, mutta vuosien saatossa kuormitus on ollut merkittävää.

Raakku ei ole lisääntynyt joessa yli 70 vuoteen. Nuorimmatkin Mustionjoen raakut ovat 1950-luvulla syntyneitä, Vähä kertoo.

Vähän mukaan historiasta löytyy mainintoja raakuista vesistön muillakin alueilla, mutta varmistettua tietoa ei ole. Mustionjoelle on suunnitteilla rakentaa raakuille mieluisia elinalueita, mutta näiden toteutumista odotellessa ryhdyttiin siirtokokeiluun.

”Jos mitään ei tehdä, niin tiedämme kyllä, miten niiden käy.”