Metsälaki suojelee vähintään kymmenen metriä korkeiden jyrkänteiden alusmetsiä. Kuva: Heikki Willamo
Raakkutuho herätti huolen: Saako metsänomistaja tiedot kohteista, jotka laki määrää suojelemaan?
Kaikki arvokkaat luontokohteet eivät ole viranomaisen ja maanomistajan tiedossa. Niitä löytyy muun muassa hakkuita suunniteltaessa. Kenellä on vastuu lain turvaamien luontoarvojen säilymisestä?Tilaajalle
Kaikki erityisen arvokkaat luontokohteet eivät ole vielä viranomaisen ja maanomistajan tiedossa. Niitä voi löytyä esimerkiksi hakkuita suunniteltaessa. Kuva: Risto Jussila, Heikki Willamo, Tuomo Kesäläinen, Arto KomulainenSuomussalmen Hukkajoella metsätöissä sattunut raakkutuho mahdollisine jättikorvausvaatimuksineen huolestuttaa luultavasti myös metsänomistajia. Ovatko he saaneet kaikki tiedot omilla maillaan sijaitsevista luontoarvoista, jotka metsä- tai luonnonsuojelulaki velvoittaa suojelemaan?
Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että yksityismetsien metsälakikohteista noin 80 prosenttia on merkitty Aarni-metsävaratietojärjestelmään ja saatettu metsänomistajien tietoon. Samat tiedot löytyvät Metsään.fi-palvelusta.
Toisin sanoen kaikki erityisen arvokkaat luontokohteet eivät ole vielä viranomaisen ja maanomistajan tiedossa. Niitä voi löytyä esimerkiksi hakkuita suunniteltaessa.
Tällä hetkellä metsälakikohteita on metsäkeskuksen tiedossa liki 147 000 kappaletta ja niiden pinta-ala ylittää 81 000 hehtaaria.
Partasen mukaan lakisääteisesti suojeltavien kohteiden määrä järjestelmässä muuttuu ajan mittaan, koska tietoon tulee uusia kohteita ja vanhoja poistuu. Niin voi käydä, jos suojeltavan kohteen luontoarvot ovat kadonneet esimerkiksi tuhojen tai maankäytön muutosten takia.
”Oma asiansa on, seuraako kiinnijäämisestä rikosoikeudellista vastuuta ja ovatko sanktiot tuntuvia vai ei.”
Partanen kertoo, että satelliittivalvonnan kehityttyä metsälain suojeluvelvoitteiden rikkomisesta jää nykyisin melko varmasti kiinni.
”Oma asiansa on, seuraako kiinnijäämisestä rikosoikeudellista vastuuta ja ovatko sanktiot tuntuvia vai ei.”
Alle vuosikymmenessä metsäkeskuksessa on selvitelty 174 tapausta, joissa on epäilty metsälain suojeluvelvoitetta rikotun. Partanen pitää määrää verrattain pienenä ja vähenevänä.
Reippaasti alle joka kymmenennestä tapauksesta on seurannut rangaistus, mutta sakkojen määrä ei ole tiedossa. Periaatteessa metsälakikohteen tahallisesta tuhoamisesta voitaisiin määrätä jopa kaksi vuotta vankeutta.
Oikeus voi tuomita menettämään lainvastaisesti hakatun alueen puunmyyntitulot valtiolle ja korjaamaan aiheutuneita tuhoja. Korjaava toimenpide voi olla esimerkiksi suo-ojien tukkiminen alueen vesitalouden palauttamiseksi.
Vuosien saatossa korjaavia toimia on vaadittu jokusen kerran.
Rikosoikeudellinen vastuu kapsahtaa taholle, jonka katsotaan tehneen lainvastaisen teon. Koska Suomessa suuri osa hakkuista tapahtuu valtakirjalla, metsänomistajaa ei useimmiten katsota syylliseksi. Sen sijaan leimikon suunnittelijoita, hakkuun valvojia ja konekuskeja on sakotettu.
Metsänkäyttöilmoituksen lähettämisen jälkeen hakkuun toteuttaja saa tiedon metsikössä sijaitsevista uhanalaisista elinympäristöistä ja lajeista.
Valtaosa kaikista metsälain rikkomuksista koskee metsänkäyttöilmoituksen laiminlyömistä. Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä Suomen metsäkeskukselle viimeistään kymmenen päivää ja aikaisintaan kolme vuotta ennen hakkuun tai metsälakikohteen käsittelyn aloittamista.
Esimerkiksi kotitarvehakkuista ja hyvin pienikokoisen puuston hakkuusta ilmoitusta ei tarvitse tehdä elleivät ne kohdistu metsälain suojelemalle kohteelle.
Metsänkäyttöilmoituksen lähettämisen jälkeen hakkuun toteuttaja saa tiedon metsikössä sijaitsevista uhanalaisista elinympäristöistä ja lajeista. Jotta tieto luontoarvoista tulee huomioiduksi hakkuissa, on metsänkäyttöilmoitus hyvä tehdä mahdollisimman hyvissä ajoin.
Metsäkeskuksen resurssit eivät riitä neuvontakäynteihin. Maastotarkastuksia tehdään vain metsälain kannalta kiireellisimpiin ja kriittisimpiin kohteisiin.
Lupa- ja valvontavirasto on tehnyt poliisille vuosittain noin 10 tutkintapyyntöä, joissa on ollut kyse luonnonsuojelurikoksesta.
Luonnonsuojelulaki suojelee joitakin metsäisiä luontotyyppejä, kuten jalopuumetsiköitä, pähkinäpensaikkoja, tervaleppämetsiä, rannikon metsäisiä dyynejä ja harjumetsien valorinteitä.
Eliölajeista luonnonsuojelulaki määrää turvaamaan EU:n luontodirektiivin lajit sekä erikseen luetellut erityisesti suojeltavat ja rauhoitetut lajit.
Luonnonsuojelulaki ei edellytä metsänomistajan tunnistavan uhanalaisia lajeja. Elinympäristön hävittämis- ja heikentämiskielto tulee voimaan vasta, kun Lupa- ja valvontavirasto on rajannut lajin esiintymispaikan ja kertonut siitä metsänomistajalle.
Lupa- ja valvontavirasto on tehnyt poliisille vuosittain noin 10 tutkintapyyntöä luonnonsuojelurikoksista. Osassa tapauksista on saattanut olla kyse metsänomistajan tai hakkaajan lainvastaisesta toiminnasta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
