Hakata vai säästää? Näin päätehakkuun lykkääminen vaikuttaa tuloihin

Hakata heti, odottaa kymmenen vuotta tai ehkä hakea metsää suojeluun?

Mietimme Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessorin Jari Hynysen kanssa vaihtoehtoja tilanteeseen, jossa metsänomistajalla on hakkuukypsää metsää, mutta juuri nyt hänellä ei ole tarvetta rahalle.

Ennen kuin metsänomistaja ryhtyy pyörittelemään hakkuun ajoitusta, taloudellista kannattavuutta tai hiilen sidontaa, kannattaa käydä läpi muutamia perusasioita.

Ensimmäinen iso kysymys on metsän kunto. Onko metsä terve ja hoidettu ja onko siellä riskejä, kuten juurikääpää tai uhkaa kirjanpainajasta? Sekin vaikuttaa, mitä naapurikuviolle on tehty. Aukolle hakatun kuvion reunassa puut ovat alttiita tuulituhoille ja kirjanpainajille.

Tapion, Luonnonvarakeskuksen ja Metsäkeskuksen hiljattain valmistuneen tutkimusprojektin johtopäätös on, että kiertoajan pidentäminen soveltuu ainoastaan hoidettuihin ja terveisiin metsiin.

Esimerkiksi järeyden noston kahdella senttimetrillä voi hoidetussa metsässä saada aikaan viidessä vuodessa, mutta hoitamattomassa se voi kestää yli 20 vuotta.

Keski-Suomen korkeudella kuivassa kangasmaastossa männikkö saavuttaa suositusten mukaisen hakkuukypsyytensä noin 70-vuotiaana. Etelä-Suomen lehtometsissä kuusikko on suositusten mukaan hakkuukypsää noin 60-vuotiaana.

”Tässä vaiheessa ei olla biologisen elinkaaren puolivälissäkään. Jos ajatellaan kasvua, ainespuun tuotosta ja hiilivarastoja, niin kumpikin puulaji, erityisesti kuusi, on tämän ikäisenä hyvän kasvun vaiheessa.”

Hynynen ei näe mitään muuta tarvetta hakkuille heti hakkuukypsyyden saavuttamisen jälkeen kuin taloudelliset syyt ja riskien välttämisen. Kasvun ja hiilensidonnan kannalta pidennys sopii hyvin.

Kuusikossaa kasvu säilyy reippaana, kun kasvatusta jatketaan 60- tai 70-vuotiaasta kuusikosta. Ainespuu kasvu lisääntyy vielä ainakin kymmenen vuotta.

”Jos ei ole tuholaisriskiä, niin kuusipalstalla 5–10 vuoden pidennys on taloudellisestikin ihan järkevää. Silloin metsänomistajan tuottovaatimus tosin ei voi olla yli kolmea prosenttia. Jos taas tavoitellaan 4–5 prosentin tuottoa, niin se painottaa aikaisia hakkuita.”

Kuusimetsässä kasvatuksen jatko 61 vuodesta 67 vuoteen toisi metsänomistajalle lisää keskimäärin noin 4 000 euroa.

Mäntymetsässä kaikki tapahtuu hitaammin. Kuivahkolla kankaalla männikköä voi seisottaa turvallisesti 15–20 vuottakin, mutta kannattamattomuus tulee äkkiä vastaan. Yli prosentin tuottovaatimuksella mäntymetsää ei kannata pitää kasvamassa.

Hynysen käyttämät esimerkkilaskelmat on tehty perushinnoilla. Jos puun ostaja maksaa järeydestä, niin se kannustaa hakkaamaan heti.

”Jos mennään näitä pidempiin kiertoaikoihin, niin metsänomistajalle alkaa tulla taloudellisesti takkiin. Jossain vaiheessa myös hiilivaraston ja puuston kasvu hiipuu. Silloin ollaan elinkaaressa jo aika pitkällä yli nykyisten suositusten. Metsä alkaa romahtaa ja puita kuolee nopeampaa kuin kasvaa.”

Todetaan vielä vertailuksi, että Helsingin pörssi on tuottanut runsaat viisi prosenttia kymmenen viime vuoden aikana. Ensi vuodelle OP ennustaa Suomi-osakkaille 6–7 prosentin tuottoa.

Pörssikurssit ovat herkkäliikkeisempiä kuin puun hinta. Se on riski, jonka pörssiin sijoittaja joutuu kestämään ja siksi se näkyy myös korkeampana tuottona. Pörssiosakkeista pääsee halutessaan aika nopeasti eroon toisin kuin metsäpalstasta.

Entä sitten suojelu?

Se voi olla vaihtoehto, mutta metsän pitää olla ominaisuuksiltaan sellainen, että sillä on suojeluarvoa. Siellä pitää olla jotain suojeltavaa.

”Puhdas päätehakkuuikäinen ja tasaikäinen kuusikko, ilman merkittävää aluskasvillisuutta ja sekapuustoa tuskin saa tukea suojeluun.”

Kääntäen, jos kuviolla on rakenteisuutta ja monimuotoisuutta, niin Ely-keskus voi maksaa tukea. Tuen yhtenä kriteerinä on puuston taloudellinen menetys.

Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen sanoo, että uudistamisajankohta on kompromissi taloudellisten ja biologisten tekijöiden sekä metsänomistajan tavoitteiden välillä.

”Eri metsänomistajat painottavat eri asioita, ja hyvä niin”, Hakkarainen totea.

Hakkaraisen mukaan rationaalisesti käyttäytyvä metsänomistaja lykkää päätehakkuuta, jos se on hänen tavoitteidensa mukaista.

”Silläkin on vaihtoehtoiskustannus, jos jättää palstansa lepoon. Miten puun hinta kehittyy ja saako palstalta korkokustannuksen, kun se seisoo?”

Hakkuukypsyydestä Hakkarainen muistuttaa, että pelkkä metsän ikä ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi Finsilva investoi metsänhoitoon 2–3 kertaa enemmän kuin yksityismetsänomistajat keskimäärin. Tämän ansiosta puut järeytyvät nopeammin.

”Silloin tällöin kuulee puhuttavan, että tukkien pitäisi olla järeitä 200-vuotiaita jättiläisiä. Sellaiset puut kyllä suojeltaisiin. Ja jos ei suojeltaisi, niin yhdelläkään sahalla ei olisi varaa ostaa niitä.”