Uuden metsänomistajan tuska on tuttu Outi Petterssonille. Kaupungistuminen on viime vuosikymmeninä katkonut ihmisten suhdetta suvun metsiin.
”Tällaisena kokemusasiantuntijana, itse nollista liikkeelle lähteneenä muistan vielä sen tuskan, kun ei ymmärrä sanastosta mitään. Tietää, että metsälle pitäisi tehdä jotain, mutta ei tiedä yhtään, mitä.”
Petterssonista ja hänen perheestään tuli reilu 15 vuotta sitten metsänomistajia sattumalta. Metsä tuli vapaa-ajan asunnon kaupan mukana.
”En tiennyt mistään yhtään mitään. Mies oli valmis laittamaan sahan käymään.”
Pettersson avasi tietokoneen ja alkoi opetella.
”En tiennyt mistään yhtään mitään.” Outi Pettersson
Metsä on vienyt Petterssonin mennessään.
Hän opiskeli kaksivuotisen metsurin tutkinnon Kurussa ja tuli valituksi Metsänhoitoyhdistys Roineen valtuustoon vuoden 2016 vaalissa ja hallituksen puheenjohtajaksi 2021.
Kuusi vuotta sitten Pettersson perusti yrityksen, joka tarjoaa koulutusta aloitteleville metsänomistajille. Puusta Puuhun Oy tarjoaa verkkokursseja ja blogin, missä asioita väännetään rautalangasta. Lisäksi hän on pitänyt webinaareja.
”Tällaisia yrityksiä ei tietääkseni ole muita”, kertoo Pettersson.
”Tuntuu, että riippumattomalle toimijalle on tarvetta.”
Ruuhkavuodet voivat jyrätä seuraavan sukupolven perehdyttämisen, vaikka kiinnostusta olisikin.
Pettersson on liikkunut luonnossa lapsesta pitäen. Hän kertoo olevansa kotoisin ”ei mistään”. Perhe kiersi hänen lapsuudessaan Etelä-Suomea isän töiden perässä.
Tamperelainen mies löytyi matkaan, kun Pettersson opiskeli kaupungissa konetekniikan diplomi-insinööriksi. Perhe päätyi Kangasalle vuonna 1994 ja kasvatti kolme lasta siellä.
Nokialla Pettersson työskenteli 12 vuotta. Hän on ollut myös pystyttämässä liikuntakeskusta, edistämässä matkailua ja tapahtumatuotannon projekteissa.
”Välillä on ollut sellainen olo, että mihin minua johdatetaan, mutta palaset ovat ruvenneet loksahtelemaan kohdilleen.”
55-vuotias konetekniikan diplomi-insinööri ja metsuri, ja lisäksi opiskellut tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon ja yrittäjän ammattitutkinnon.
Syntynyt Tampereella, kouluikä Valkeakoskella, opiskeli Tampereella, asuu Kangasalla.
Puusta Puuhun Oy:n sivutoiminen yrittäjä, it-yrityksen projektipäällikkö, Metsänhoitoyhdistys Roineen hallituksen puheenjohtaja, metsänomistaja
Perheeseen kuuluu aviomies Juha-Pekka ja kolme lasta, jotka asuvat omillaan.
Harrastaa ulkoilua koiran kanssa, sienihullu.
Kaupungistuminen on katkaissut monen suvun nuoremman polven yhteyden metsiin.
Kaupungissa metsät eivät ole osa arkea. Niihin ei ole ollut aikaa perehtyä eikä välttämättä kiinnostustakaan.
”Siinä on tullut katkos viimeisten vuosikymmenien aikana.”
Ruuhkavuodet voivat jyrätä seuraavan sukupolven perehdyttämisen, vaikka kiinnostusta olisikin.
”Kun tullaan mummulaan, isovanhemmat pyhittävät ajan lapsenlapsilleen.”
Mummulassa kyläilyt ovat ehkä vähentyneet, Pettersson miettii. Samalla aika tiedon siirtoon nuorelle polvelle on vähentynyt.
Osa metsää perineistä kertoo, että isä on aina hoitanut metsäasiat. Osa on käynyt suvun metsässä lapsena, osa ei tiedä sen sijainnista mitään. Osa taas ei edes tiedä suvun metsän olemassaolosta, vaan asia selviää vasta perunkirjoituksessa.
”Liian paljon on niitä, joilla ei ole mitään hajua.”
Metsää perineiden tuoreiden metsänomistajien päässä pyörivät ensimmäisenä omistajuuteen liittyvät kysymykset. Kuolinpesän metsien omistajuusjärjestelyihin haetaan apua.
”Perunkirjoitusta varten tarvitaan tila-arvio. Mistä se otetaan? Perintöverojen maksuun tarvitaan rahaa, miten puukauppaa lähdetään tekemään? Nämä ovat varmaan yleisimpiä kysymyksiä.”
Metsäverotus tulee Petterssonin mukaan monelle yllätyksenä.
”Mikä on y-tunnus, alv, tarvitaanko kirjanpitoa? Byrokratia iskee ensimmäisenä silmille. Kun pakollisesta byrokratiasta päästään yli, sitten ruvetaan miettimään vaihtoehtoja, mitä metsälle pitäisi ja voisi tehdä.”
Jos metsä siirtyy uudelle omistajalle sukupolvenvaihdoksella, edellinen omistaja on vielä neuvomassa. Silloin uusi omistaja hakee Petterssonilta vaihtoehtoja, jos hänen arvonsa ovat erilaiset kuin edellisellä sukupolvella.
Medioiden metsäuutisoinnissa ääripäät korostuvat: joko metsät ovat silkka rahantekokone tai mustavalkoisesti täysin suojeltuja.
”Metsässä mikään ei ole ikinä täysin mustavalkoista”, sanoo Pettersson.
Perinteisellä alalla pienen yrityksen esiin nouseminen – näkyvyyden ja uskottavuuden saaminen – ottaa aikansa, Pettersson sanoo.
”Suunnitelmissa ja toiveissa oli saada nopeammin enemmän aikaiseksi.”
Perinteiset roolit voivat Petterssonista selittää myös sitä, että naiset kokevat osaavansa puukauppaa huonommin kuin miehet.
MTK:n syksyn Metsätutka-kyselyyn vastanneista metsänomistajamiehistä joka neljäs antoi itselleen kiitettävän arvosanan puukauppaosaamisesta. Naisista niin teki vain muutama sadasta.
”Ehkä siinä on historian havinaa. On koettu, että metsätyöt ovat miesten asioita, jotka vaativat ruumiillista voimaa ja osaamista. Tämä on valitettavasti kuten autokauppa: naisia vähätellään.”
Petterssonin reilun 15 metsänomistajavuoden aikana tilanne on parantunut. Vielä kymmenen vuotta sitten moni nainen kertoi, että metsäammattilaiset keskustelivat vain miesten kanssa.
”Parempaan suuntaan on menty mutta edelleen on eroa siinä, miten naiset ja miehet kokevat tulevansa kohdatuiksi metsänomistajina”, hän viittaa Metsämiesten säätiön tilaaman, viime marraskuussa julkistetun tutkimuksen tuloksiin.
Kangasalla ja Pälkäneellä toimiva Metsänhoitoyhdistys Roine on 1 300 jäsenellään ja kahdeksalla toimihenkilöllään pienehkö metsänhoitoyhdistys.
Pettersson muistuttaa hallituksen puheenjohtajan roolissaan siitä, miten kokemattomampia etämetsänomistajia voisi lähestyä.
Hän on myös nostanut viestintäasioiden tärkeyttä esille.
Toiminnanjohtaja on aktivoinut yhdistyksen kotisivuja, Facebook-ryhmää ja Instagram-tiliä viimeisen parin vuoden aikana.
”Yhdistyksen näkyväksi tuominen paikallisesti on mennyt hienosti eteenpäin.”
Omassa metsässään Kangasalla Pettersson on tehnyt erilaisia kokeiluja. Aukoilla kasvaa esimerkiksi lehtikuusta, tervaleppää ja visakoivuja.
”Alkuun näytti, että hirvet ja kauriit syövät kaikki lehtikuuset, mutta yllättävän paljon niitä löytyi kuitenkin.”
Koronavuonna 2020 huonosti kasvavaan koivikkoon ympättiin pakurikääpää.
”Näkyy jo, että jotain tapahtuu mutta vielä kestää, ennen kuin ne lähtevät kunnolla tuohen alta nousemaan. Vielä menee varmaan 4–5 vuotta ennen ensimmäistä satoa.”
Seuraavaksi edessä on taimikonhoitoa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
