Lukijalta: Päätöksillä kannanhoidollisesta metsästyksestä pitää olla kestävät perustelut

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi vastasi (MT 7.3.) kannanottoihini (MT 17.1. ja 14.2.) koskien tuomioistuimen suurpetoratkaisuja.

Kuusiniemen katsoo, ettei Bernin sopimuksen suosituksia luonnonvaraisen eläimistön suojelusta sovelleta Suomessa karhuun ja suteen niitä koskevien Suomen varaumien johdosta.

Myös Euroopan unioni on Bernin sopimuksen osapuoli. Se ei ole tehnyt sopimukseen sitoutuessaan varaumia karhun ja suden osalta. Bernin sopimuksen täytäntöönpano Euroopan unionissa perustuu luontodirektiiviin. Asia mainitaan luontodirektiivin valmistelutöissä. Luontodirektiivi on käytännössä kopio Bernin sopimuksesta.

Bernin sopimuksen soveltamissuosituksia antaa Bernin sopimuksen pysyvä komitea, jonka vuosittaisiin kokouksiin myös Euroopan unioni osallistuu. Euroopan unioni noudattaa Bernin sopimusta ja sen soveltamissuosituksia. Tästä hyvänä esimerkkinä on suden suojelustatuksen muuttaminen ensin Bernin sopimuksessa ja nyttemmin vireillä oleva hanke muuttaa vastaavasti luontodirektiiviä.

Suomi ei ole saanut varaumien edellyttämiä poikkeuksia Euroopan unionin lainsäädännöstä ja sen on sovellettava luontodirektiiviä sen mukaisesti.

Kuusiniemi ei ole tunnistanut käännösvirhettä, joka on korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2023 karhuja koskevien ennakkopäätösten otsikoissa julkaistun oikeusohjeen perustana.

Kannanhoidollista metsästystä koskevassa säädöstekstissä ei lue, että säännöksen soveltamisen edellytyksenä on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun otsikossa olevan oikeusohjeen mukaisesti ”erityinen ongelma tai tilanne”.

Juristin koulutusta vailla olevat virkamiehet ja kansalaiset eivät tätä ymmärrä. He miettivät, mikä voisi olla korkeimman hallinto-oikeuden säännöksen soveltamisen edellytyksenä mainitsema ”erityinen ongelma tai tilanne”?

Miettimisen kohteena pitäisi olla, mitä ovat suurpetojen ja ihmisten välillä syntyvät ristiriidat ja miten niitä koskevat tosiasiat tulisi – suojelutavoitetta unohtamatta – huomioida asetettaessa kannanhoidollisen metsästyksen päämäärää. Tässä mietinnässä yhtenä hyvänä apuna olisivat Bernin sopimuksen pysyvän komitean suositukset.

Oli mietinnän lopputulos mikä hyvänsä, päätöksillä pitää olla lainsäädäntöön ja tosiasioihin perustuvat konkreettiset ja tapauskohtaiset perustelut. Siinä korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi parantamisen varaa.

Jarmo Kiuru

oikeusinformatiikan lehtori

Lapin yliopisto