Bioenergiassa on edelleen kasvunvaraa – maatalouden sivuvirrat sopivat puun rinnalle täyttämään EU:n uusiutuvan energian tavoitetta

EU:n tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus jäsenmaissa kulutetusta energiasta nykyisestä 23 prosentista 42,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomi täyttää EU:n asettaman tavoitteen kirkkaasti jo nyt, sillä 48 prosenttia Suomessa käytetystä energiasta on uusiutuvaa. Meitä edellä on vain Ruotsi, jolla ennen muuta vesivoimansa ansiosta peräti 66 prosenttia energiasta on uusiutuvaa.

Ruotsin edelle Suomi sen sijaan pääsee tilastossa, joka kuvaa bioenergian osuutta EU-maissa kulutetusta energiasta. Suomessa osuus on noin 35 prosenttia. Ykkösenä on Latvia, jossa osuus on 37 prosenttia. Bioenergiavertailussa pärjäävät muutenkin hyvin pohjoisen Euroopan maat, sillä kuuden kärjessä ovat kaikki EU:hun kuuluvat Pohjoismaat ja Baltian maat. (MT 23.10.)

Bioenergiaksi lasketaan puupolttoaineet, muut kasvi- ja eläinperäiset polttoaineet, biokaasu ja kierrätys- ja jätepolttoaineiden biohajoavat osat. Uusiutuviin energialähteisiin kuuluvat bioenergian lisäksi muun muassa vesivoima, tuulivoima, aurinkoenergia ja maalämpö. Erityisesti bioenergiaksi käytetään puupolttoaineita, jota on EU:n käyttämästä bioenergiasta vajaat 70 prosenttia. Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet puun polttoa voimakkaasti, ja myös Saksan ympäristövirasto asettui elokuussa vastustamaan puun luokittelua uusiutuvaksi energialähteeksi (MT 13.8.).

Puupolttoaineista puhuttaessa on tärkeää muistaa, että valtaosa siitä tulee sivuvirroista, jotka eivät sovellu tai joita ei ole taloudellisesti järkevää käyttää muuhun tarkoitukseen. Lisäksi on muistettava, että bioenergiaraaka-ainetta pystytään tuottamaan myös pelloilla tai maa- ja metsätalouden ulkopuolisilla joutomailla. Ennen muuta biokaasun tuotannossa olisi Suomessa valtava kasvunmahdollisuudet, ja raaka-aineeksi soveltuisivat sekä lanta että nurmibiomassa.

Bioenergian tuotannossa olisi kasvunvaraa myös muualla Euroopassa, kuten Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannes Tuohiniitty MT:lle toteaa: puuenergian käyttöön kielteisesti suhtautuvat eteläisen ja keskisen Euroopan maat voisivat hyödyntää energiana esimerkiksi oliiviviljelmien leikkaustähteistä ja pusikoituvien maatalousalueiden raivuujätteitä.

Bioenergia ei ole toki ongelmatonta kuten ei ole mikään energiantuotanto. Aurinko- ja tuulivoimalat vaativat valtavia pinta-aloja ja jälkimmäiset pirstovat metsiä ja vaativat tuntuvasti lisää siirtokapasiteettia. Haittansa on myös vesivoimalla, niistä kärsivät niin vaelluskalat kuin vesistöalueiden asukkaatkin. Niin kauan kuin yhteiskunta tarvitsee energiaa, sitä on kuitenkin tuotettava, ja tällöin eri tuotantomuotojen hyötyjen ja haittojen välillä on löydettävä kestävä tasapaino. Tärkeintä on kuitenkin irtaantuminen fossiilisesta energiasta.