Jakeluvelvoitteesta tinkiminen olisi lyhytnäköistä ja vahingollista

Lähi-idän kiristynyt tilanne on jälleen voimistanut vaatimuksia lieventää liikennepolttoaineiden jakeluvelvoitetta eli vaatimusta uusiutuvien raaka-aineiden osuudesta. Jakeluvelvoite nousi vuoden alussa 19,5 prosenttiin viime vuoden 16,5 prosentista. Velvoite on poliittinen päätös, joten se on helppo nähdä näppäränä tinkimisen kohteena – varsinkin silloin, kun polttoaineiden hintakehitys kurittaa kuljetusalaa ja autoilijoita pitkien etäisyyksien maassa.

Velvoitteen laskeminen tai sen nousun lykkääminen olisi lyhytnäköinen ratkaisu, myös kohonneista polttoainekustannuksista kärsivällä maaseudulla, sillä se heikentäisi maaseudulla tuotettavan biokaasun kilpailukykyä. Biokaasualaa edustavan Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n ohella esimerkiksi MTK on johdonmukaisesti vastustanut jakeluvelvoitteen heikentämistä, edes väliaikaisesti.

Jakeluvelvoitteella ratsastava populismi ei todennäköisesti toisi edes merkittävää helpotusta pumppuhintoihin. Se voi kuitenkin aiheuttaa pysyvää vahinkoa kotimaiselle energiasiirtymälle rapauttamalla jo tehtyjen tai rakenteilla olevien biokaasulaitosinvestointien kannattavuutta, vielä suunnitteluasteella olevista puhumattakaan.

Samalla kotimaisen tuotannon heikentyvä kannattavuus olisi tarpeeton takaisku sekä maaseudun elinvoimalle että energia-alan kauppataseelle. Ilman uusia laitoksia kotimainen tuotanto ei kasva eikä tuontiriippuvuus pienene. Jo nyt merkittävä osa kasvavasta biokaasun kysynnästä valuu riittävän kotimaisen tuotannon puuttuessa esimerkiksi tanskalaisten tuottajien laariin.

Kotimainen biokaasu parantaisi huomattavasti huoltovarmuutta. Jo nyt kotimaisessa alusrekisterissä on useita biokaasua käyttäviä aluksia, jotka kotimaisen tuotannon vähyyden vuoksi liikennöivät tuontipolttoaineella.

Meriliikenteen ohella biokaasu olisi liikenteen sähköistämistä nopeampi ja helpompi keino vähentää päästöjä ja tuontienergiariippuvuutta myös raskaassa liikenteessä sekä maataloudessa, kun sekä rekat ja täysperävaunuyhdistelmät että traktorit on mahdollista muuttaa kaasukäyttöisiksi.

Vaikka biokaasun osuus liikenteen energiasta on nykyisellään vaatimaton, kulutus lisääntyy tuotantoa nopeammin. Ellei kotimaista kapasiteettia kasvateta, Suomi päätyy korvaamaan riippuvuuttaan fossiilisesta tuontienergiasta tuontibiokaasulla. Huoltovarmuuden näkökulmasta mentäisiin ojasta allikkoon ja hukattaisiin loistava paikka luoda uutta tulovirtaa ja työpaikkoja maaseudulle.

Energian ohella kotimainen biokaasu tukisi maatalouden ravinneomavaraisuutta, kun biokaasulaitosten mädätysjäännös voidaan käyttää tuontiravinteita korvaavina kierrätyslannoitteina.

Huoltovarmuutta ei rakenneta kriisissä hätäratkaisuilla, vaan ennakoitavilla ja pitkäjänteisillä päätöksillä. Jakeluvelvoitteen heikentäminen veisi Suomea juuri väärään suuntaan.