Itä-Suomen alueet ovat toivoneet panostuksia etenkin liikenne- ja tietoverkkoyhteyksiin. Niiden kuntoonpano tuskin kuitenkaan vielä kääntää alueen kehityksen suuntaa. Kuva: Sanne Katainen
”Heikko valtio koostuu heikoista alueista” – Suomen pitää korjata asennettaan aluepolitiikasta, jos Itä-Suomea halutaan kehittää
EU:n koheesiopolitiikan muuttaminen hankevetoiseksi voisi parantaa Suomen saantia, tutkija Sami Moisio uskoo.Tilaajalle
Itä-Suomen kasvu vaatisi suuria ja keskisuuria investointeja, uutta väestöä ja toimivaa infraa, sanoo aluetutkija Sami Moisio. Kuva: Jarno MelaSuomessa rakenteellisista ongelmista kärsivien alueiden kehitys on yksi yhteiskuntapolitiikan tärkeimpiä haasteita, sanoo aluepolitiikan tutkija Sami Moisio.
”Heikko valtio koostuu heikoista alueista. Suomessa alueiden nostamiseen tarvitaan julkisen vallan kykyä houkutella yksityisiä investointeja ja vauhdittaa työ- ja opiskeluperustaista maahanmuuttoa”, hän sanoo.
Tällä hetkellä teollisuutta houkutellaan hankalassa tilanteissa olevilla aluille isoilla valtiontuilla. Näin toimivat Euroopassa varsinkin Ranska ja Saksa.
”Yritykset on opetettu siihen, että julkista tukea on saatavilla, jos ne sijoittuvat tietylle alueelle . Euroopassakin on jaettu tuhat miljardia euroa valtion teollisuuspoliittisia tukia vuodesta 2019, jo ennen koronan alkua.”
Valtiontukipolitiikka on johtanut EU:ssa hyvin epätasaiseen aluekehitykseen, jossa pienet jäsenmaat ovat hankalassa tilanteessa.
Esimerkiksi Pohjois-Ranskaan hiipuvalle entiselle teollisuusalueelle on valtion kannustimilla rakennettu ”akkulaaksoa”, joka on vetänyt puoleensa laajasti alan investointeja, Moisio selittää.
”Se on vähän samanlaisessa tilanteessa ollut alue kuin meillä Itä-Suomi, vähän muuta maata perässä talous- ja väestökehityksessä.”
”Teollisuuspolitiikasta tuli meillä vähän kirosana tällaisena vanhojen aikojen vertauskuvana.” Sami Moisio
Suomessa vuosikausia jatkuneesta kehitysaluepolitiikasta luovuttiin 1990-luvulla, vaikka sillä oli sitä ennen saavutettu haluttuja, alueiden kehityseroja tasaavia tuloksia.
Sotien jälkeisessä Suomessa havahduttiin alueiden suuriin kehityseroihin, ja vuodesta 1966 alkaen toteutetulla kehitysaluepolitiikalla pyrittiin etsimään ja tasaamaan alueiden eroja.
”Siihen liittyi aktiivinen tutkimustoiminta. Pyrittiin selvittämään, missä Suomen kehitysalueet ovat. Ajatus oli, että kehitysaluepolitiikka oli taloudellisesti kannattavaa kasvupolitiikkaa, jolla saadaan resurssit joka puolelta käyttöön”, Moisio sanoo.
Eri alueiden väliset talouserot olivat pienimmillään 1980-luvun alussa. Sen jälkeen laajasta kansallisesta aluepolitiikasta pikkuhiljaa luovuttiin. Tilalle tulivat EU-ohjelmat, sekä erilaiset valtion alueelliset innovaatiopoliittiset ohjelmat.
”Teollisuuspolitiikasta tuli meillä vähän kirosana tällaisena vanhojen aikojen vertauskuvana”, Moisio arvelee.
1990-luvulla elettiin uutta, globalisaation aikaa. Yritysten haluttiin antaa sijoittua sinne, minne ne itse tahtovat. Valtion ei haluttu ottavan roolia sijoitusten ohjaamisessa.
Suomessa tuo ajatus on jäänyt päälle, vaikka esimerkiksi osassa Eurooppaa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa toimitaan toisin.
”Suomessa elää yhä vahvana 1990-luvulla omaksuttu globalisaatioajattelu. Se näkyy esimerkiksi suhtautumisessa Mario Draghin äskettäiseen esitykseen EU:n yhteisvelasta”, Moisio toteaa.
Vihreistä investoinneista on toivottu piristysruisketta Itä-Suomen talouteen. Samoista investoinneista kilpailevat kuitenkin muutkin, ja niiden houkuttelu vaatii myös julkista rahaa. Kuva: Petteri KivimäkiKehitettäviä alueita Suomesta kyllä löytyisi. Keinoja Itä- ja Pohjois-Suomen talousnäkymien parantamiseksi etsitään hallituskaudesta toiseen. Tilanne on heikentynyt entisestään viime vuosien sokkien, koronakriisin ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan seurauksena.
Parhaillaan omaa ohjelmaansa viimeistelee Petteri Orpon hallitus, jonka valmistelema ohjelmaluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella. Lausuntojen viimeinen jättöpäivä on tänään perjantaina.
Hallituksessa korostetaan sitä, että ohjelmatyötä on nyt tehty alueen toiveista ja tarpeista ylöspäin. Mukana työssä ovat olleet esimerkiksi maakunnat, joiden esittämiä ehdotuksia virkakunta on arvioinut.
Mitään hopealuotia ohjelmasta on kuitenkaan turha odottaa. Siinä ei luvata toimiin uutta erillistä rahaa, vaan ensisijaisesti pyritään hyödyntämään EU:n ja Naton rahoitusvälineitä.
Ohjelmassa aiotaan esimerkiksi vauhdittaa alueen yritysten tutkimuksen ja tuotekehityksen investointeja, parantaa alueen liikenneyhteyksiä, edistää matkailua ja päivittää alueen koulutusmahdollisuuksia.
Mukana on myös aiemmin EK:n esittämän erityistalousalueen selvittäminen.
”Jos alueelle halutaan saada kasvua, sinne pitää saada uusia investointeja ja uutta väestöä. Sitten jos lähtökohdaksi valitaan joku, voidaan miettiä muitakin keinoja” Sami Moisio
Moision mukaan Itä-Suomen kehityksen muuttaminen realistisesti kaipaisi isoja suunnitelmia, ja isoja summia rahaa.
”Jos aluetta todella halutaan kehittää kasvun näkökulmasta, sinne pitää saada uusia investointeja ja uutta väestöä”, hän sanoo.
Lisäksi perusinfrastruktuurin tulee olla kunnossa, ja alueellisten toimijoiden tehdä vahvaa yhteistyötä, Moisio listaa.
”Lisäksi tarvitaan yli vaalikausien menevää parlamentaarista kehitystyötä ja suurhankkeita tukevaa ideointia.”
Suomella ei varsinkaan nykyisessä taloustilanteessa ole varaa kilpailla julkisissa investoinneissa suurempien maiden kanssa.
Yksi ratkaisu tähän voisivat olla EU:n yhteiset investointituet, joihin Suomessa on suhtauduttu penseästi niiden yhteisvelkaulottuvuuden vuoksi.
”Jos sieltä tulisi jotain hankevetoisia investointi-instrumentteja, niin Suomella ja Itä-Suomella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet menestyä. Nykyisessäkin horisonttirahoituksessa Suomi menestyy hyvin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
