Osuuskunta Lumimuutos nuottaa talvisin muikkua Puruvedellä ja tekee tilauksesta hoitokalastuksia. Tero Mustonen on opettanut Karoliina Lehtimäen ammattikalastajaksi. Kuva: Jarno Artika
Yksityinen osuuskunta alkaa ennallistaa valtion maita ulkomaisella rahalla – ”Teemme korjaavia liikkeitä oikeisiin ongelmiin”
Turvemaiden ennallistaminen tuo rahaa ja työtä maaseudulle. Kaivuriyrittäjille on luvassa kymmenien ellei satojen tuhansien eurojen arvoisia tilauksia.TilaajalleTohmajärvi
Lumimuutos-osuuskunnan päämaja on Tohmajärvellä. Perustaja Tero Mustonen oli yksi YK:n ilmastopaneelin IPCC:n kuudennen seurantaraportin pääkirjoittajista. Seitsemännen raportin laatiminen ei ole vielä alkanut. Kuva: Jarno ArtikaOsuuskunta Lumimuutos on Suomen suurin yksityinen valuma-alueiden ennallistaja. Töitä on tehty jo 55 000 hehtaarin vaikutusalueella, yhteensä 114 kohteessa. Toinen iso ennallistaja on Metsähallitus, jonka tavoite tälle vuodelle on noin tuhat hehtaaria.
Nyt Lumimuutos on sopinut Metsähallituksen kanssa ennallistamistöiden aloittamisesta valtion mailla. Toteutuksessa on jo kohde Patvinsuolla, jossa palautetaan virtavesiluontoa.
Lumimuutoksella on sopimus myös metsäyhtiö Tornatorin kanssa alueiden ennallistamiseksi.
”Mökkiläiset, kalastajat ja yhdistykset soittelevat päivittäin, että tulkaa pelastamaan tämä ja tämä järvi.”
Osuuskunnalla pitää kiirettä, sillä ennallistamisen asiantuntijoita on hyvin vähän.
”Mökkiläiset, kalastajat ja yhdistykset soittelevat päivittäin, että tulkaa pelastamaan tämä ja tämä järvi”, osuuskunnan perustaja, tutkija ja kalastaja Tero Mustonen kertoo.
Hän arvioi, että Lumimuutoksen on mahdollista kiriä tahtia, jolloin ennallistamistöiden vaikutusala nousisi 100 000 hehtaariin muutamassa vuodessa.
Se on kymmenesosa miljoonasta hehtaarista, jotka EU vaatii Suomea ennallistamaan. Osalla alueista riittää, että valuma-alueen turvemaita rauhoitetaan.
Vaikka ennallistamissavottaa riittää, Lumimuutos ei lipsu työn laadusta. Kaikissa kohteissa seurataan vedenlaatua, rahkasammalen kasvamista sekä lintujen ja muiden lajien paluuta.
Mustosen mielestä ennallistamisen laatua pitäisi valvoa, ettei minkä tahansa kuopan kaivamista voisi väittää ravinteita pidättäväksi kosteikoksi.
”Teemme korjaavia liikkeitä oikeisiin ongelmiin kylätoiminnan kautta.”
Ennallistaminen tuo rahaa ja työtä maaseudulle. Kaivuriyrittäjille on luvassa kymmenien ellei satojen tuhansien eurojen arvoisia tilauksia.
Iso osa Lumimuutoksen rahoituksesta tulee säätiöiltä Isosta Britanniasta ja Yhdysvalloista. Mukana on säätiöitä myös Suomesta, Ruotsista ja Saksasta sekä yrityksiä, kuten Finnair ja Abloy sekä Googlen säätiö. Lumimuutoksen kumppanit löytyvät nettisivulta maisema.org.
Osuuskunnan isoin ennallistamisurakka on käynnissä Koitajoella, jossa kutujoen kunnostukseen valuma-alueineen on saatu 3,5 miljoonaa euroa. Asukkaat ovat mukana talkoissa niin kutsuttuina jokivahteina, jotka pientä korvausta vastaan haastattelevat ihmisiä ja jakavat havaintoja.
Ennen ennallistamista kyläläisiltä kysellään, mitä he haluavat ja missä ennen sijaitsivat esimerkiksi hyvät siikavedet.
Lumimuutos toimii maksimaalisen maankäytön ja totaalisuojelun välimaastossa.
”Teemme korjaavia liikkeitä oikeisiin ongelmiin kylätoiminnan kautta. Reuna-Suomessa ja pohjoisessa on ollut iso tarve tällaiselle”, Mustonen muotoilee.
”Pohjavesien saastumiseen ei voida ennallistamallakaan enää vaikuttaa.”
Järvet ovat valuma-alueidensa lapsia, joissa soiden ojitus sekä peltojen ja metsien lannoitus näkyy ruovikkona, levänä, sameutena ja särkikalojen lisääntymisenä.
Paikoin pohjavesiinkin on tihkunut ravinteita.
”Tuolloin tilanne on karmea. Pohjavesien saastumiseen ei voida ennallistamallakaan enää vaikuttaa”, Mustonen harmittelee.
Järvien luonne on sellainen, että ne vastustavat muutosta pitkään. Kun kamelin selkä lopulta katkeaa kuormituksen alla, kirkkaasta järvestä tulee rehevä ja tummavetinen. Sen hydrologinen luokka ja ekosysteemi muuttuvat.
Mökkiläinen ihmettelee leväpuuroa laiturin nokassa ja ikävöi entisaikoja.
”Monen järven osalta on turha haikailla, että päästään niin sanotusti luonnontilaan. 1960-luvun järviin ei ole paluuta”, Mustonen selventää ja painottaa, että ojien tukkimisen ja kosteikoiden rakentamisen jälkeen vie vuosia ennen kuin vesistö elpyy.
Esimerkiksi Pohjois-Karjalan Onkamojärvien valuma-aluetta on ennallistettu 15 vuoden ajan, mutta silti leväkukintoja röyhähtelee yhä. Sama koettiin Lahden Vesijärvellä, jonka ravinnekuormitusta alettiin rajoittaa jo 1970-luvulla.
Hitaudesta huolimatta ennallistaminen on Mustosen mukaan tärkeää ja mielekästä.
”Kannattaa pohtia, millaisia järviä meillä on tulevaisuudessa, jos ravinnekuormitusta ei taltuteta.”
Sama pätee happamilta soilta valuvaan elohopeaan, joka kertyy kaloihin.
Metsät painottuvat Mustosen mielestä liikaa ennallistamiskeskustelussa. EU:n ennallistamisvelvoitteiden täyttäminen ei sahaa metsäteollisuuden puujalkaa poikki, sillä Suomessa riittää kunnostettavia virtavesiä ja tuottamattomia turvemaita.
”Ne ovat matalalla leijuva hedelmä, jonka suomi voi korjata. Ei ole keneltäkään pois, jos vedenlaatu paranee ja mökkirannoista pääsee uimaan”, Mustonen tuumaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
