Maaseudun tukiraha menee pääosin miehille – ”Merkittävä aluekehittämisen kysymys”

Koulutettujen naisten työpaikat ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet maaseudulla huomattavasti, sanoo erikoistutkija Sari Rannanpää Nordevalista.

Asiaan on syytä kiinnittää huomiota, sillä maaseudun yritystuet kohdistuivat vuosina 2014–2022 pääosin miesvaltaisille aloille, kuten elintarvike-, metalli- ja puuteollisuuteen.

Naisten työpaikkoja maaseudulla on vähentänyt esimerkiksi pankki- ja vakuutuspalveluiden keskittyminen kaupunkeihin. Myös leikkaukset koulutuksesta ovat vähentäneet naistyöpaikkoja.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittäminen saattaa jatkossa vähentää hoiva-alan työpaikkoja, Rannanpää kertoo.

Toisaalta maaseudun kehittämisestä puhuttaessa nostetaan usein esiin väestön ikääntyminen ja väheneminen sekä se, että nuoret naiset muuttavat pois, Rannanpää huomauttaa.

”He lähtevät kouluttautumaan, mutta eivät useinkaan palaa maaseudulle. Tämä ei ole yllättävää, jos alueella ei ole heidän koulutustaan ja toiveitaan vastaavia työmahdollisuuksia.”

Rannanpää on ollut mukana arvioimassa, miten Manner-Suomen maaseutuohjelmalla 2014–2022 onnistuttiin edistämään ja parantamaan sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä alueellista tasa-arvoa.

Maaseutuohjelmassa ei ollut suoria tasa-arvotavoitteita lainkaan. Raportin mukaan systemaattisen seurannan puute vaikeutti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutusten syntymistä.

Leader-ryhmien kautta myönnetyt yritysten perustamistuet menivät naisille useammin kuin ely-keskusten vastaavat tuet. Yritysten investointituet, joissa on suuremmat tukisummat, kohdistuivat enimmäkseen miesvaltaisille aloille, raportista ilmenee.

Kaikkien yritystukihankkeiden tuloksena syntyneisiin työpaikkoihin on työllistynyt kokonaisuutena enemmän miehiä.

Maaseudun yritystuet kohdistuivat vuosina 2014–2022 pääosin miesvaltaisille aloille, kuten elintarvike-, metalli- ja puuteollisuuteen.  Kuva: Pasi Leino

Rannanpään mielestä tämä osoittaa, että tukipolitiikan vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon pitäisi tietoisesti seurata.

”Kyse ei ole ’valittamisesta’ vaan merkittävästä aluekehittämisen kysymyksestä.”

Raportin havaintoja yritystukien jakautumisesta ei pidä typistää sukupuolten väliseksi tasa-arvokysymykseksi, painottaa asiantuntija Meri Remes MTK:sta.

”Tämä on maaseudun elinvoimakysymys. Ajatellaanko, että maaseutu on jonkinlainen säiliö, jossa harjoitetaan maataloutta eikä se tarvitse ympärilleen mitään muuta?”

Tukitilastojen mukaan noin 80 prosenttia aloitustuen saajista oli miehiä, vaikka nuorista maatalousyrittäjistä ei läheskään näin suuri osa ole miehiä.

Yksi selitys asialle voi Rannanpään mukaan olla, että tukia haettaessa täytyy nimetä ensisijainen tuensaaja. Yrittäjäparin tapauksessa tämä on lähes aina mies

”Ei ole selvää, miksi aloitustuen saajat ovat pääosin miehiä. Syyt voivat liittyä kulttuuriin, perintöjärjestelyihin tai muuhun, mutta ilman lisätietoa johtopäätöksiä on vaikea tehdä.”

Remes puolestaan toteaa, että suomalaisessa maatalousperinteessä omistus ja muodollinen vastuu ovat perinteisesti keskittyneet yhdelle henkilölle, usein miehelle, vaikka molemmat puolisot osallistuvat tilan pyörittämiseen.

”Tilanne herättää kysymyksiä tasa-arvosta ja vallankäytöstä. Viranomaisasioissa, tukien hallinnassa ja usein taloudellisessa päätöksenteossa on vain yksi edustaja, vaikka lain ja verotuksen näkökulmasta vastuu voi olla molemmilla yhtä suuri.”

Remeksen mielestä olisi tärkeää selvittää, onko sama vinouma nähtävissä myös muissa maatalouden ja yritystoiminnan tukimuodoissa.

Maahanmuuttajat jäävät hekin paitsioon maaseutuohjelmassa vaikka heidät nähdään usein voimavarana maaseudulle.

Esimerkiksi monissa hankkeissa he ovat toiminnan kohde mutta eivät ole itse päässeet mukaan toimintaa suunnittelemaan, Rannanpää selventää.

”Maaseutuohjelman materiaalit ovat saatavilla vain suomeksi, ruotsiksi ja saameksi – ei englanniksi tai muilla yleisillä kielillä. Myös tukien hakeminen tapahtuu suomeksi tai ruotsiksi, ja se edellyttää esimerkiksi Suomi.fi-valtuuksia.”

Raportissa ehdotetaan, että jollain rahoituskierroksella voitaisiin painottaa naisyrittäjyyteen liittyviä hankkeita.

”Kuulimme arvioinnin aikana huolia siitä, että jos esimerkiksi perustamistuissa suosittaisiin naisia, voitaisiin kokea, että miehiä syrjitään. Tämä kertoo prosessipelosta ja epävarmuudesta, mutta tasa-arvotavoitteita voidaan edistää myös niin, että ketään ei syrjitä.”

Hakukierroksia kohdennetaan jo nykyisin, esimerkiksi jollakin kierroksella voi olla ympäristöpainotus, Rannanpää sanoo.

Vaikka kaikilla on mahdollisuus hakea tukea, se ei tarkoita, että kaikilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet sitä saada.  Kuva: Sanne Katainen

Maaseutuohjelman tuet ovat lähtökohtaisesti neutraaleja eli kaikilla on oikeus hakea niitä. Se on periaatteessa yhdenvertaista ja tasa-arvoista, Rannanpää sanoo.

Käytännössä kaikki eivät hänen mukaansa ole samalla viivalla. Vaikka kaikilla on mahdollisuus hakea tukea, se ei tarkoita, että kaikilla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet sitä saada.

”Valintakriteerit ohjaavat tukipäätöksiä, ja niissä näkyy EU-ohjelmissa viime aikoina kasvanut tuloksellisuusvaatimus. Esimerkiksi yritystukihakemuksien pisteytyksessä painotetaan työllisyyttä ja markkinointia, mikä tukee jo valmiiksi vahvoja aloja ja toimijoita. Olisi kuitenkin tärkeää mahdollistaa myös uusien ja pienempien yritysten saamien yritystuen piiriin.”

Suomessa seuraavan ohjelmakauden cap-suunnitelmaa laadittaessa pitäisi alusta alkaen pureutua aikaisempaa syvemmin rakenteellisiin ongelmiin, Rannanpää sanoo.

”Kehittämistarpeiden ja nykytilan analyysiä pitäisi tehdä perusteellisemmin kuin pelkästään tarkastelemalla esimerkiksi työllisyysprosenttia. Olennaista on selvittää, keillä on työtä ja keillä ei, millaiset alat työllistävät ja millaiset eivät. Näin saadaan esiin juurisyitä, joihin voidaan vaikuttaa.”

Koko ohjelman toimeenpanossa olisi Rannanpään mukaan tärkeää miettiä etukäteen, mitä vaikutuksia valituilla toimilla on. Haaste on siinä, että lopputulos näkyy vasta pitkän ketjun lopussa. Siksi on tärkeää asettaa selkeät tavoitteet ja ohjata toimeenpanoa niitä kohti.

”Tässä valintakriteereillä on suuri merkitys. Sillä, miten projekteja ja yrityksiä valitaan rahoitettaviksi, ohjaa koko kehityksen suuntaa.”