Auvinen kertoo, että kerran pankki ei myöntänyt hänelle rahoitusta rantapaikan ostoon, sillä pankin mielestä talo oli ”pommi”. Lopulta selvisi, ettei pankki ollut edes nähnyt kuntoraporttia. Kuva: Miska Puumala
Jari Auvinen sai vihdoin ostajan 20 000 euron rintamamiestalolleen – pankilta tyly päätös kuntotarkastukseen vedoten
Yksinään maatalous ei pidä maalaiskuntia elinvoimaisia, vaan rinnalle tarvittaisiin ennen kaikkea teollisuutta, Auvinen pohtii.Tilaajalle
MT vieraili kesällä 2026 Auvisen myymässä talossa. Kuva: Miska PuumalaJari Auvinen tuskailee edelleen asumiskunnossa olevan rintamamiestalon myynnin kanssa.
MT kävi tutustumassa aiemmin taloon, ja jutun julkaisun jälkeen omistajalle tuli varteenotettavia kyselyitä. Yksi johti Auvisen mukaan lähes kauppoihin, mutta paikallinen Osuuspankki ei myöntänytkään lainaa nuorelle ostajalle, jolla oli asuntosäästötili (ASP) ja säästössä tarvittava määrä rahaa.
”Pankin lainalupaus oli käsittääkseni 65 000 euroon asti, muttei pankki sitten suostunutkaan”, Auvinen kertoo.
Hän pyysi talosta 20 000 euroa.
Ostaja kertoi, että pankin lainalupauksen pyörsi kuntotarkastus, jonka mukaan talo on huonokuntoinen.
Auvisen mukaan kuntoraportista löytyy ”tietenkin” kaikenlaisia riskirakenteita, kun kyseessä on 1956 rakennettu talo.
”Sanotaan vaan, että no thank you, et saa lainaa.”
”Talo ei haise miltään, ei ole hometta, mutta siellä nyt vain on näitä riskirakenteita, joita ei nykyrakennuksissa saa olla. Kaikenlaista pitäisi kuntoraporttien mukaan korjata. Höpö höpö. Näitä on tehty silloin sen aikaisilla säännöksillä. Rakennustarkastajat vertaavat vanhoja taloja tämän hetken säännöksiin.”
”Se on sitten eri asia jos rakennusta lähdetään remontoimaan, jos se vaatii remonttia. Silloin pitäisi rakentaa nykyisten rakennusmääräysten mukaisesti, sehän on ihan selvä”, Auvinen tuumaa.
Hän sanoo, että kuntoraportti näyttää heidänkin talon kohdalla todella huonolta, kun joku sitä pankissa katsoo. Pankeilla ei ole hänen mukaansa kokemusta kuntoraporteista ja vanhoista taloista.
”Sanotaan vaan, että no thank you, et saa lainaa.”
”ASPi on ilmeisesti ihan samanlainen kuin mikä tahansa laina, eikä sekään auta tällaisissa tilanteissa.”
Auvinen ymmärtää, että Kiuruvedellä on parempikuntoisiakin taloja, muttei niidenkään ostamiseen saa lainaa.
”Eivät pankit lähde Kiuruvedellä rahoittamaan, ei edes paikallinen pankki. Nämä ovat ihan hupaduupajuttuja”, hän sanoo turhautuneena.
Auvinen pohtii, ettei esimerkiksi 50 000 euron pankkilaina 20 000 euroa maksavaan taloon jätä mitään turvaa pankille.
”ASPi on ilmeisesti ihan samanlainen kuin mikä tahansa laina, eikä sekään auta tällaisissa tilanteissa.”
Tapaus muistutti Auvista omasta aikaisemmasta kokemuksestaan pankkien kanssa.
”Isotkin pankit ovat sanoneet minulle, etteivät he lähde periferiaa rahoittamaan. Ihan suoraan sanovat sen noilla sanoilla. Vastaavat, että menkää Kuopioon, ostakaa Kuopiosta talo, niin ihan heti saatte lainaa.”
Näin pankit ajavat maaseutukylät alas.
”Pitäisi saada teollisuutta ja maatalous siihen rinnalle. Sillä eläisi paljon muitakin ihmisiä. Jo 60-luvulta lähtien toiminta on ollut hyvin lyhytnäköistä.”
Auvinen sanoo tietävänsä, että Kiuruvedeltä ihmisiä, jotka asuvat taloissa, joita he eivät omista. Vuokraa ei makseta rahalla, vaan asumalla ja pitämällä huolta talosta sekä tontista.
”Mutta jos katto hajoaa, niin totta kai vuokraisäntähän sen korjaa. Näin se menee.”
Perikunnan omistama ja Auvisen myymä talo on valmiina asuttavaksi. Kuva: Miska PuumalaToisaalta Auvinen sanoo tietävänsä tapauksia, joissa talo ostetaan osamaksuilla. Pankki ei anna lainaa, vaikka talo menisikin kaupaksi.
”Sovitaan ostajan kanssa, että hän antaa jonkin käsirahan ja sitten maksaa loppuosan osamaksuilla.”
Auvisen mukaan päättäjien pitäisi ymmärtää, etteivät maatilat ”lämmitä” maaseudulla hirveän montaa ihmistä. Työtä tekevät tilalliset ja mahdollisesti oma suku.
”Pitäisi saada teollisuutta ja maatalous siihen rinnalle. Sillä eläisi paljon muitakin ihmisiä. Jo 60-luvulta lähtien toiminta on ollut hyvin lyhytnäköistä.”
”Tämmöistä se elämä on täällä periferiassa.”
Auvinen tuumailee, että talon saisi ehkä myytyä muutamalla tonnilla siten, että ostajalla on rahat valmiina.
”En toki sitten tiedä, miten pankilta saisi rahaa remonttiin, jos ostaja sitä haluaa.”
Auvinen ei myy taloa enää aktiivisesti. Polttoöljyä riittää vielä syksyksi, mutta pimeys uhkaa.
”Tämmöistä se elämä on täällä periferiassa”, hän huokaisee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
