Kuopion piispa Jari Jolkkosen mukaan perinteisiä arvoja vaalivat korostuvat maalaisseurakunnissa. Ideologisia kiistoja on silti vähemmän, koska maaseudulla piirit ovat pienet ja kaikkien kanssa on tultava toimeen. Kuva: Pentti Vänskä
Jos maaseudun seurakuntien toiminta hiipuu, se uhkaa maamme henkistä kriisivalmiutta, varoittaa Kuopion piispa
Maaseudulla kristillisyys on vahvaa, mutta tilanne voi muuttua. Seurakuntien talous heikkenee jatkuvasti, mikä uhkaa niiden toimintaa.Tilaajalle
Innokkain kirkossakävijä maaseudulla on yli 50-vuotias ihminen, joka vaalii perinteisiä arvoja. Ruuhkavuosien keskellä elävä perheenäiti suuntaa mielellään joulukirkkoon, mutta arvostaa muuten kirkkoa. Nuori liberaali nainen ja konservatiivinen keski-ikäinen mies kavahtavat yleensä kirkkoa, käy ilmi Tilastokeskuksen raportista. Kuva: Jutta MykräMitä syvemmälle haja-asutusalueita mennään, sitä vahvempana elää perinteinen uskonnollisuus. Perinteiselle uskovalle henkilökohtainen usko Jumalaan ja osallistuminen seurakuntaan on tärkeää. Asia selviää kirkon syyskuussa julkaistavasta maaseutulinjausten raportista, jossa tutkittiin, millaisia arvoja ja asenteita maaseudulla asuvilla on kirkkoa, uskontoa ja arvoja kohtaan. Tutkimus tilattiin Tilastokeskukselta.
Perinteisiä uskovia asuu maaseudulla 290 000, mikä on noin vajaa neljäsosa koko maaseutuväestöstä. Nämä ihmiset arvostavat kotiseutuaan ja asuvat koko ikänsä synnyinseudullaan. Juuret ovat vahvasti maalla.
”Maaseudulla kristillisyys on voimakasta, koska siellä yhteisöllisyys on vahvempaa kuin pääkaupunkiseudulla. Ihmiset tuntevat toisensa ja seurakunnassa käyminen on osa elämäntapaa”, sanoo tutkija Kimmo Ketola Kirkon koulutus- ja tutkimuskeskuksesta.
Perinteisen uskovan arvot ovat konservatiivisia, ja hän äänestää vaaleissa yleensä kristillisdemokraatteja tai perussuomalaisia. Asenteet esimerkiksi aborttia ja esiaviollista seksiä kohtaan ovat usein kielteisiä, mikä perustuu Raamatun tulkintaan.
Vaikka sydänmaaseudulla hallitsevat perinteiset ja konservatiiviset arvot, se ei tarkoita ahdasmielisyyttä. Tämän on havainnut Kuopion piispa Jari Jolkkonen.
”Maaseudulla pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pienellä paikkakunnalla se on käytännön pakko, kun samat ihmiset istuvat samoissa pöydissä päättämässä asioista. Kyläyhteisön täytyy jakaa yhteiset niukat resurssit.”
”Lapsia kastettiin Joroisissa viime vuonna enemmän kuin syntyi.” Jolkkonen
Maalaisseurakunnat ovat hengellisesti ja toiminnallisesti elinvoimaisimpia suhteessa seurakuntien jäsenmääriin. Herätysliikkeet tuovat tähän oman panoksensa, sanoo Jolkkonen.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa asuu paljon vanhoillislestadiolaisia. Herännäisiä on runsaasti Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla. Evankelisia on puolestaan paljon Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Lounais-Suomessa.
”Itä-Suomessa tai Kaakkois-Suomessa herätysliikkeiden läsnäolo ei ole yhtä voimakasta kuin Länsi-Suomessa. Se näkyy myös ihmisten arvoissa ja asenteissa. Tämä johtuu siitä, että monien herätysliikkeiden historialliset juuret painottuvat länsirannikolle”, sanoo Ketola.
Positiivisia esimerkkejä evankelisluterilaisten seurakuntien elinvoimasta löytyy. Joroisissa kasteprosentti oli viime vuonna huikeat 117 prosenttia, Jolkkonen sanoo.
”Lapsia kastettiin siis enemmän kuin syntyi. Tämä johtuu siitä, että Joroisista kotoisin olevat haluavat tulla kotiseudulleen pitämään lapsen ristiäiset esimerkiksi, jos isovanhemmat asuvat siellä”, iloitsee Jolkkonen.
Valoisa uutinen on hänen mukaansa myös se, että Kuhmon seurakunnan jumalanpalveluksiin osallistui edellisvuonna 11 000 ihmistä. Tämä on merkittävä määrä, kun otetaan huomioon seurakunnan jäsenmäärä: 7 000.
”Se tarkoittaa sitä, että Kuhmossa käydään kahdesti viikossa jumalanpalveluksessa. Osa osallistumisesta on virtuaalista: palvelukodeissa kokoonnutaan porukalla olohuoneisiin katsomaan televisiosta striimattavaa jumalanpalvelusta”, Jolkkonen sanoo.
Maaseudulla maltillinen peruskristillisyys on yleisempää kuin perinteinen uskonnollisuus. Maltillinen kristitty on sellainen, joka arvostaa kirkkoa, mutta osallistuu harvemmin seurakuntaelämään. Jouluisin tai pääsiäisenä hän suuntaan mielellään kirkkoon perinteen vuoksi. Nimensä mukaisesti he ovat arvoiltaan ja näkemyksiltään maltillisia.
Heitä asuu noin 370 000 Suomessa eli 31 prosenttia koko maaseutukansasta. Tähän ryhmään kuuluu runsaasti työikäisiä lapsiperheitä. Vaaleissa he raapustavat äänestyskorttiin joko perussuomalaisten, keskustan tai SDP:n ehdokkaan numeron.
Maalaisseurakuntien tilaisuudet on suunnattu pääosin maltillisille kristityille ja perinteisille uskoville, arvostelee kirkkoherra Tuomo Törmänen Taivalkosken seurakunnasta. Hän toimii Kirkkohallituksen maaseutuun keskittyvässä työryhmässä puheenjohtajana 2022–2023.
”Suurin kysymys on, miten seurakunta voi houkutella eri tavalla ajattelevia ihmisiä, jotta kaikki voisivat kokea kirkon omakseen.”
Esimerkiksi meillä Taivalkoskella on järjestetty iskelmämessuja ja ne ovat kiinnostaneet sellaisiakin, jotka eivät kirkossa muuten lainkaan käy, mainitsee Törmänen.
”Toiset sanovat, että ne ovat parasta, mitä ikinä on kirkossa kokenut. Toisille ne ovat kauhistus.”
”Suurin kysymys on, miten seurakunta voi houkutella eri tavalla ajattelevia ihmisiä, jotta kaikki voisivat kokea kirkon omakseen.” Törmänen
Niin kuin arvokeskustelu kärjistyy Arkadianmäellä, sama ilmiö nähdään myös maaseudulla. Kuilu eri tavalla ajattelevien välillä syvenee.
Kenties haastavin ryhmä kirkolle on Törmäsen mukaan kristinuskosta vieraantuneet konservatiivit. 39 prosenttia heistä on kirkosta eronneita. Ateisteja on tässä joukossa huomattavasti muita ryhmiä enemmän.
Tyypillinen arvokonservatiivi on noin viisikymppinen mies, joka kannattaa perussuomalaisia. Arvot ovat vahvan kansallismielisiä ja konservatiivisia mutta harvoin kristillisiä.
Arvokonservatiivien määrä kasvaa samaa tahtia kuin liberaalien. Törmänen uskoo tietävänsä, miten arvokonservatiiveja voidaan houkutella kirkkoon.
”Maalaisseurakuntien kannattaisi järjestää vaalitilaisuuksia ja vaalikeskusteluja kuntavaaleista eduskuntavaaleihin. Seurakuntiin tarvitaan räväkämpää yhteiskunnallista keskustelua, joka houkuttelee uusia ihmisiä kirkkoon.”
Mutta eikö kirkon pitäisi pysyä erillään politiikasta? Törmäsen mukaan ongelma on siinä, että monet seurakunnat haluavat pitäytyä vain hengellisessä toiminnassa.
”Tämä voi synnyttää välinpitämättömyyttä ja vihamielisyyttä kirkkoa kohtaan.”
Luonnon helmassa järjestetään paljon seurakunnan toimintaa. Kauhajoen Eränummen metsästysmajalla järjestettiin ensimmäistä kertaa metsäkirkko. Tapahtuman järjestivät aktiiviset kyläläiset elokuun lopussa. Kuva: Taina RenkolaLiberaalit näkemykset ja arvot ovat maaseudulla vähemmistössä, myös seurakunnissa. Liberaalit ovat yleensä kirkosta etääntyneitä, ja iso osa heistä asuu Uudellamaalla. Maaseudulla liberaaleja on yksi neljästä, mikä tarkoittaa 300 000 ihmistä.
Valtaosa heistä on nuoria tai keski-ikäisiä naisia, jotka äänestävät mielellään vihreitä tai SDP:tä. Liberaalit arvot heijastuvat usein monikulttuurisuuteen ja moniarvoisuuteen, mitä on kaupungeissa paljon.
”Kuva julkisuudessa on kuitenkin hieman vääristynyt siinä mielessä, että maaseudulla olisi pelkkiä konservatiivisia seurakuntia. Useat maalaisseurakunnat ovat liberaaleja ja eteenpäin katsovia”, Törmänen huomauttaa.
Liberaaleja houkutellaan parhaiten kirkkoon musiikki- ja kulttuuritilaisuuksilla, hän sanoo. Heidän tavoittamisensa on helpompaa kuin arvokonservatiivien.
”Itärajan seurakuntalaiset kertovat minulle usein siitä, kuinka merkittävä rooli kirkolla on alueen asukkaille.” Jolkkonen
Jolkkonen sanoo, että liberaalien arvojen vähäisempi asema maaseudulla näkyi esimerkiksi siinä, kun Kirkkohallitus julkisti elokuussa yhteistyön Luontoliiton kanssa.
Monelle maalaisseurakuntalaiselle Kirkkohallituksen yhteistyö Luontoliiton kanssa oli hänen mukaansa yllätys.
Yhteistyössä on kyse siitä, että seurakunnat voivat tilata Luontoliitolta koulutetut vapaaehtoiset tekemään metsäkartoituksen ja antamaan neuvontaa metsiensuojelukysymyksissä. Tuki on seurakunnille maksutonta.
”Monet maaseudulla asuvat arvostelivat sitä, että Luontoliitto ei ole neutraali toimija kirkon kanssa, koska se suhtautuu kriittisesti talousmetsiin. Mutta talousmetsä on seurakunnille tärkeä tulonlähde ja puskurirahasto. Historiallisesti arvokkaiden kirkkojen ylläpitoon, hautaustoimeen ja joskus jopa diakoniatyöhön tarvitaan myös metsätuloja”, Jolkkonen korostaa.
Luonto- ja talousarvot pitää osata sovittaa hyvän asiantuntemuksen avulla, hän korostaa.
Kuopion piispa Jari Jolkkosen mukaan maaseudun seurakunnat ovat vetovoimatekijöitä siinä, että maaseutu pysyy asuttuna jatkossakin. ”Jos väkeä muuttaa pois, niin seurakunnat pienenevät, jolloin niillä on heikommat edellytykset palvella ihmisiä.” Jari Jolkkonen luovutti elokuussa kirkkohallituksen myöntämän ympäristödiplomin Kuopion seurakuntayhtymälle. Jolkkosen vieressä vasemmalta yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Matti Pentikäinen, hallintojohtaja Mika Pulkkinen ja henkilöstöpäällikkö Merja Vihanto. Kuva: Pentti VänskäEvankelisluterilaisen kirkon kannalta huolestuttava uutinen on, että maaseudullakin kirkon rooli heikkenee.
Tämä johtuu ikääntymisestä, muuttoliikkeestä kaupunkeihin ja kirkosta eroamisesta. Kirkosta erotaan joko taloudellisten syiden vuoksi, halua kirkollisveron maksamiseen ei ole, usko Jumalaan puuttuu tai kirkko mielletään etäiseksi.
Jos kirkon toiminta hiipuu, se on huono asia Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta, korostaa Jolkkonen.
Kyse on piispan mukaan siitä, että niin rauhanaikana kuin kriisitilanteissa seurakunnat ylläpitävät ihmisten henkistä turvallisuutta. Itärajalla Rajavartiolaitos ja seurakunnat ovat niitä organisaatioita, jotka ovat eniten läsnä ihmisten elämässä.
Seurakunnat järjestävät muun muassa jumalanpalvelukset, rippikoulut, diakonian sekä kirkolliset toimitukset, kuten ristiäiset, avioliittoon vihkimisen ja hautajaiset.
”Itärajan seurakuntalaiset kertovat minulle usein siitä, kuinka merkittävä rooli kirkolla on alueen asukkaille.”
Seurakunnilla on lakiin kirjoitettu velvollisuus antaa kriisiapua poikkeustilanteissa.
”Jos itärajalta lakkautetaan seurakunta, niin se tarkoittaisi sitä, että henkinen kriisivalmius olisi sillä alueella heikompi myös sotatilanteessa. Myös hautaan siunaaminen aiheuttaisi enemmän työtä, vaikka toki siitä kirkossa huolehdittaisiin.”
Seurakunta palvelee maaseudulla asuvia ihmisiä, hän korostaa.
”Ihmisillä on oikeus elää hyvää elämää omalla kotiseudullaan”, Jolkkonen tiivistää.
Juttua muokattu 6.9. 14:36: Lisätty tieto liberaaleja arvoja kannattavien määrästä maaseudulla.
- Osaston luetuimmat
