Kun astuu länsirannikon piiskaavasta tuulesta sisälle Jeriko Gårdin leipomoon, ero ulkoilmaan on melkoinen. Pedersöreläisen tilaleipomon valtavassa leivinuunissa palaa tuli, ja sisällä leijuu vastapaistetun leivän tuoksu.
Leipomosta on kolmessa vuodessa tullut Jeriko Gårdin vankin tukijalka, mutta tie nykyiseen tilanteeseen on ollut pitkä.
Tilan isäntä Markus Smeds aloitti viljelyn kotitilallaan vuonna 2002. Hän haaveili ja rukoili pitkään, että voisi työskennellä päätoimisesti maatalouden parissa.
Lopulta muutokseen vaadittiin yksi kirja, jonka Markus Smeds antoi joululahjaksi vaimolleen Camilla Smedsille 2010-luvun alussa. Kyseinen hapanjuurileivontakirja vei Camillan täysin mennessään.
Pariskunnan mielessä alkoi kyteä ajatus omasta leipomosta, mutta neljän lapsen vanhempina he eivät halunneet ottaa tolkuttomia taloudellisia riskejä.
Camilla työskenteli erityisopettajana ja Markuksen yritystoiminta kattoi maatalouden lisäksi muun muassa ongelmapuiden kaatoa.
Vuonna 2020 korona laittoi maailman säppiin, ja Smedsit päättivät toteuttaa pitkään hautuneen leipomounelmansa. Leipomon rakentamiseen meni kaikkiaan vuosi, eikä yllätyksiltä vältytty, sillä pankista saatu laina loppui ennen leivinuunin valmistumista.
Auttavaa kättä tarjosi lopulta mies, jota Smedsit eivät tunteneet ennestään mutta joka lainasi loput uunin rakentamiseen tarvittavat rahat. Leipomon sydämeksi muurattiin leivinuuni, joka painaa 25 tonnia ja jonne mahtuu 120 leipää.
Juuri pohjalaismaakunnissa yrittäjillä vaikuttaa olevan halua ja uskallusta kokeilla uutta, kertoo Åbo Akademin kauppakorkeakoulun organisaatioiden ja johtamisen professori Annika Laine-Kronberg.
Hän on itse perehtynyt yrittäjyyteen erityisesti Pohjanmaalla, eli Vaasasta rannikkoa pitkin etelään ja pohjoiseen levittäytyvässä maakunnassa.
”Pohjalaisesta yrittäjähengestä puhutaan, ja mielestäni sen ytimen muodostaa vahva usko tulevaisuuteen”, Laine-Kronberg muotoilee.
Kauppakamareiden tänä vuonna toteuttaman kyselyn mukaan osaajapula on kaikista maakunnista suurin kasvun este juuri Pohjanmaalla.
Peräti 67 prosenttia Pohjanmaan yrityksistä vastasi kyselyssä, että osaajapula rajoittaa heidän kasvumahdollisuuksiaan ja liiketoiminnan kehittämistä.
”Juuri tässä on koko jutun ydin. Yrittäjähenkisellä alueella on uskallusta kokeilla ja halua kasvattaa omaa yritystä”, Laine-Kronberg tiivistää.
Pohjalainen yrittäjähenki ei ole pelkkää sanahelinää, vahvistavat Jeriko Gårdin Camilla ja Markus Smeds. Ei yrittäminen heidän mielestään helppoa ole, mutta yrittäjäpitoisella alueella saa sentään tukea muista yrittäjistä.
”Yrittäjähenkisellä alueella on uskallusta kokeilla ja halua kasvattaa omaa yritystä.” Annika Laine-Kronberg
Samalla alueella sijaitsevat yritykset tarjoavat Åbo Akademin Laine-Kronbergin mukaan myös mahdollisuuksia oppia toisilta.
Tällä tavoin tietylle alueelle saattaa syntyä lukuisia saman alan yrityksiä, kuten kasvihuoneita Närpiöön tai elintarviketeollisuutta naapurimaakuntaan Etelä-Pohjanmaalle.
”Saman alan yritysrypäs on myös näkyvämpi kuin yksittäinen firma. Lisäksi naapuriyritykset toimivat kirittäjinä, sillä laadun ja palvelun täytyy pysyä kaikilla korkeana, jos haluaa pärjätä”, Laine-Kronberg muotoilee.
Ruotsin- ja kaksikielisten alueiden yrityselämällä on hänen mukaansa joitain erityispiirteitä. Ensinnäkin lounaisrannikolla ja saaristossa ruotsin kieli synnyttää omanlaisiaan yritysverkostoja.
Jos yrittäjä ei esimerkiksi osaa suomea, hän ottaa todennäköisemmin yhteyttä ruotsin- kuin suomenkieliseen tavarantoimittajaan, Laine-Kronberg kuvailee.
Toiseksi erityisesti Pohjanmaan rannikolla Ruotsi on lähellä, ja vaikutuksia on helppo imeä sieltä. Laine-Kronbergin mukaan Ruotsi on saman kielen ansiosta myös luonteva vientisuunta länsirannikon yrityksille.
”Voinkin kehottaa pohjalaisyrityksiä etsimään myynti- ja tai yhteistyömahdollisuuksia Ruotsista.”
Markus ja Camilla Smeds ovat huomanneet kotimaanmatkoillaan Itä-Suomessa, että maaseudun tyhjeneminen näkyy aivan eri tavoin eri puolilla maata. Pohjanmaalla sekä ruotsin- että suomenkielisellä alueella maaseutu on pysynyt asuttuna, ja yritystoimintaa riittää.
”Onkohan niin, että työpaikkojen perässä muutetaan, mutta yrittäjyys herättää halun kehittää omaa aluetta”, Markus Smeds pohtii.
Hän on miettinyt, että yrittäjäksi ryhtymisen kynnys voi piillä siinä, miten lyhytjänteisesti yrittäjyydestä puhutaan. Yrittäminenhän ihan sanatasollakin tarkoittaa sitä, että kokeilee, mikä toimii.
”Ei pitäisi ajatella vain sitä yhtä asiaa, mikä on juuri nyt kannattavinta, sillä tulevaisuudessa todella yllättävistäkin asioista voi olla hyötyä”, Smeds kuvailee.
Hän antaa esimerkin: he ottivat alun perin tilalle kanoja lasten iloksi ja leivonnaisten munia varten, mutta vähitellen eri koulujen opettajat alkoivat kysellä, voisiko koululuokan tuoda tutustumaan maatilan elämänmenoon.
Koululaisille jäi vierailusta mieleen kanojen ihastelun lisäksi pullatarjoilu, ja tätä kautta viesti leipomosta levisi koululaisten vanhemmille täysin ilman mainosrahoja.
”Kanat olivatkin lopuksi myynninedistäjiä, vaikka emme sellaista olisi osanneet kuvitella”, Markus Smeds kuvailee.
Tällä hetkellä leipomo työllistää Smedsin pariskunnan lisäksi ympärivuotisesti neljä henkeä ja kesällä vielä kymmenkunta kesätyöntekijää.
Koska markettien hyllyt ovat täynnä isojen leipomoiden leipää ja pullaa, Smedsit halusivat alusta asti erottua tuotteillaan. Leipomukset myydään leivontapäivänä suoraan asiakkaille, ja osa niihin käytetyistä jauhoista on jauhettu tilan omista viljoista sähkökäyttöisellä kivimyllyllä.
Leipomon isot leivät on leivottu hapanjuureen, kun taas pienemmät suolaiset ja makeat leipomukset on kohotettu pienellä hiivamäärällä ajan kanssa.
Juurileipominen ei ole hätäisen hommaa, sillä tänä aamuna paistettujen leipomusten taikina on tehty toissa päivänä ja leivät on muotoiltu eilen.
Viime vuosina kriisi on seurannut toistaan, mutta perinteistä leivinuunia sähkön hinnanvaihtelut eivät hetkauta etenkään, kun polttopuutkin saadaan suurelta osin omasta metsästä.
”Tietenkin sähkökriisi on vaikuttanut välillisesti myös meihin, sillä raaka-aineiden hinnat ovat kohonneet”, Smedsit kertovat.
