Suomen vanhimman kunnanvaltuutetun 91-vuotiaan talousneuvos Tauno Mäkelän elämäntarinassa riittää käänteitä.
Hän syntyi Vilppulan Elämäntaipaleen kylässä 1933. Taunosta tuli Mäkelän tilan neljäs isäntä vuonna 1955. Hän aloitti yhä yhdeksänkymppisenä jatkuvan yrittäjäntaipaleensa kanien kasvatuksella, mutta siirtyi pian kanoihin.
Alkuun toiminta oli pienimuotoista. Nuori farmari haki kanojen ruuaksi Vilppulan teurastamoista lehmän mahoja ja pyydysti katiskoilla ruutanoita. Hän kuljetti kanalaatikoita polkupyörällä rautatieasemalle ja hevoskyydillä munia lähikauppoihin.
”Kovilla pakkasilla kananmunat jäätyivät ja halkeilivat. Meiltä kuljetettiin alkuun satakunta kanaa kerralla maailmalle, ja nykyään Mäkelästä lähtee 80 000 untuvikkoa”, hän kuvaa maatalouden muutosta.
Pelkkä muna- ja poikastuotanto ei jaksanut kekseliästä nuorta isäntää kauan kiinnostaa, joten hän aloitti kanojen jalostuksen. Hän panosti paljon rehunkulutuksen pienentämiseen.
”Mäkelän kanat tuottivat munakilon pienellä rehumäärällä. Kanojen piti olla myös elinvoimaisia, mikä tarkoitti pientä kuolleisuutta. Lisäksi munan täytyi olla hyvälaatuinen, ja kanojen oli munittava mahdollisimman paljon.”
Meiltä kuljetettiin alkuun satakunta kanaa kerralla maailmalle, ja nykyään Mäkelästä lähtee 80 000 untuvikkoa.
Mäkelän MÄ-kanan markkinaosuus nousi jatkuvasti, ollen suurimmillaan yli 73 prosenttia Suomen kanoista. 1981 tehtiin suomalaisen kananjalostuksen historiaa, kun Mäkelästä vietiin maan ensimmäiset untuvikot ulkomaille, Nigeriaan saakka.
Seuraavana vuonna perheen Anita-tytär tuli tilalle töihin. Urheiluihmiset tuntevat Anita Mäkelän myös Euroopan nopeimpana kanafarmarina. Hän on voittanut kiihdytysajossa kuusi Euroopan-mestaruutta.
Innostus urheiluun kulkee suvussa, sillä alle 18-vuotiaana Tauno työnsi kuulaa 12 metriä, heitti kiekkoa 38 metriä ja miesten keihästä 52 metriä.
”Pidin myös 23. kertaa Mäkelän hiihtoja, joihin osallistui parhaimmillaan yli sata henkeä. Ensin tapahtuma järjestettiin kanalan työntekijöille ja naapureille, mutta myöhemmin hiihtäjiä tuli koko Vilppulasta.”
91-vuotias talousneuvos pitää yhä kuntoaan yllä säännöllisillä sauvakävelylenkeillä.
Suomessa oli parhaimmillaan jopa 18 jalostuskanalaa, mutta pikkuhiljaa ne putosivat pelistä, kun ulkomaiset kanarodut rynnistivät markkinoille. Mäkelässä jalostettiin kanoja viimeisenä toimijana Pohjoismaissa.
”EU-jäsenyyden myötä kananmunan hinta romahti. Siirryimme broileriin, ja munintakanan jalostus lopetettiin kokonaan sukupolvenvaihdoksen myötä 1999”, Tauno Mäkelä kertoo.
Anita Mäkelän ja aviopuoliso Tommi Haapasen tila Mänttä-Vilppulassa on edelleen Suomen suurimpia siipikarjayrityksiä.
”Ajatelkaa, että puolet Mäkelän työntekijöistä tulee nykyään ulkomailta. Suomalaiset eivät tahdo viihtyä kanalassa, koska siellä haisee ja pöllyää.”
Kananjalostuksen pioneeri on seurannut huolestuneena elintarvikeketjun osien myyntiä ulkomaille. Esimerkiksi Munax myytiin Tanskaan ja Munakunnan osakkeista puolet kaupattiin samaan maahan.
”Elintarviketuotannon päätösvalta ei ole enää suomalaisten käsissä. Kaikkien edun mukaista olisi, että Suomessa tuotettaisiin ne elintarvikkeet, mitä täällä tarvitaan”, Mäkelä sanoo.
Kun tytär miehensä kanssa alkoi vetää kanafarmia, vanha isäntä ei jäänyt eläkkeelle.
Maanviljelijä ja yrittäjä syntyi 1933 Vilppulassa. Sukutilan isännäksi 1955.
Mäkelän jalostuskanala kohosi alallaan Suomen suurimmaksi sekä merkittäväksi työllistäjäksi.
1999 sukutila siirtyi tyttären Anita Mäkelän ja hänen puolisonsa haltuun. Nykyään tuotetaan broileriuntuvikkoja. Anita on Mäkelän tilan viides sukupolvi.
Alkoi rakentaa lasi-igluja Levin Utsuvaaraan 2000-luvulla.
Talousneuvos 1987. Yrittäjien timanttiristi, Suomen keskustan kunniajäsen.
Tauno ja Valma Mäkelä vihittiin avioliittoon vuonna 1958. Neljä tytärtä ja kymmenen lastenlasta.
Mäkelä ihastui Lappiin aikoinaan hiihtoharrastuksen kautta. Myös kotitalossa Vilppulan keskustassa seiniä koristavat Lapin taiteilijoiden Reidar Säreistöniemen ja Veli Koljosen maisemamaalaukset.
1980-luvun lopulla Mäkelä hankki Leviltä maata. 1990-luvun laman myötä tonttikauppa pysähtyi täysin, ja sijoitukset aiheuttivat vuosiksi vaikeuksia selvitä lainoista.
Tauno Mäkelän luonteeseen ei kuulu jäädä harmittelemaan valintojaan. Hän omisti Levillä myös Utsuvaaran, jonka maisemat ovat kuin postikortista.
”Utsuvaaran laelta on mahtavat näkymät Lapin kairoille. Kaavoittaja ei antanut lupaa rakentaa sinne lomamökkejä, ja minulle tuli mieleen lasi-iglut”, Mäkelä kertoo.
Ensimmäiset neljä lasi-iglua valmistuivat Leville 2008, ja alkuvuodet olivat tappiollisia.
Vähitellen ulkomaalaiset matkailijat innostuivat igluista ja revontulista. Nyt kanakuninkaaksi kutsutulla Tauno Mäkelällä perheineen on Levillä kokonainen iglu-imperiumi, 27 lasi-iglua, ravintola Utsu ja revontulikeskus.
Erikoisessa matkailukohteessa on vieraillut niin Hollywoodin tähtiä kuin Saudi-Arabian kuningashuoneen jäseniä. Ylellisin yli 50 neliöinen iglu sisältää jopa oman ulkoporealtaan.
”Igluissa on kolminkertaiset lasit ja välissä sähkövastukset. Lämpöisessä on kiva katsella taivaan tulia ja tähtiä. Amerikkalainen CNN-kanava nimesi Levin iglut maailman parhaaksi revontulihotelliksi”, Mäkelä iloitsee.
Levin Iglut on ollut koko perheen yhteinen projekti. Taunon tytär Kristiina Kylmälahti toimii nykyään yrityksen toimitusjohtajana.
Tauno Mäkelä on toiminut yrittäjänä jo yli 75 vuotta. Ilman perheen, hyvän työväen ja vaimon tukea unelmat olisivat jääneet toteutumatta, hän sanoo.
Poikamiehenä Tauno laati yhdessä Leo-veljensä ja naapurin poikien kanssa suunnitelman hyvän puolison löytämiseksi. Mäkelä tarvitsi kodista huolta pitävän emännän.
Nuoret miehet alkoivat käydä erilaisissa juhlissa ja tansseissa. Tauno Mäkelä oli ostanut vanhan Fordson-merkkisen pakettiauton kanojen kuljetusta varten. Sillä hän kuskasi myös pienen tanssiorkesterin keikalle Vaskiveden Nuorisoseuran talolle.
”Kun muut pojat soittivat, minä tanssitin tyttöjä”, Tauno Mäkelä hymyilee.
Tansseissa Tauno ja Valma sopivat treffeistä Virtain hiekkarannalle.
”Siitä se alkoi. Meidät vihittiin vuonna 1959. Ei ole tullut mieleenkään lähteä eri teille. Meillä on Taunon kanssa samanlainen maalaistausta, luonne ja arvot”, Valma Mäkelä sanoo ja puristaa puolisonsa kättä.
Tauno Mäkelän muistelmissa Marita-tytär kuvaa perheen läheisiä välejä. ”Minulla on ihana isä, joka laittelee edelleen viesteihinsä: Terveisin isi.”
