Tuottajayhteistyöhön herätty turhan hitaasti
Pellervolaisen osuustoimintaliikkeen on ajateltu riittävän turvaamaan tuottajien taloudelliset edut. Se lienee jarruttanut EU:n sallimien tuottajaorganisaatioiden perustamista.Tilaajalle
Yksittäiselle viljelijälle on käytännössä mahdotonta käydä kauppaa muiden kuin kotimaisten ostajien kanssa. Viljelijöiden yhteenliittymät sen sijaan pystyvät kokoamaan myös viljaeriä, jotka ovat kyllin suuria vientimarkkinoille. Suomalaista kauraa lastataan laivaan. Kuvituskuva. Kuva: Markku VuorikariEU on lähtökohtaisesti perustettu edistämään vapaata kauppaa ja purkamaan kilpailun esteitä, mutta siitä huolimatta se on jo pitkään sallinut myös näille periaatteille käänteisen menettelyn: EU:n luvalla viljelijät ovat jo vuosien ajan voineet perustaa tuottajaorganisaatioita, joiden tavoitteena on vahvistaa tuottajien asemaa markkinoilla. Käytännössä yhteenliittymä voi esimerkiksi edistää tuotannon suunnittelua ja markkinointia sekä neuvotella maataloustuotteiden tarjontaa koskevia sopimuksia jäsentensä puolesta.
EU:ssa on katsottu tarpeelliseksi sallia kilpailua rajoittava menettely, sillä alkutuottajien asema on elintarvikeketjussa heikko kaikkialla unionin alueella: erityisesti suhteessa vähittäiskauppaan tilat ovat pieniä ja niitä on määrällisesti paljon. Siinä missä ketjun muut toimijat kykenevät hyödyntämään laajasti EU:n sisämarkkinoita, alkutuottajilla mahdollisuudet ovat huomattavasti heikommat.
Monella tilalla todelliset vaihtoehdot kannattamattoman tuotannon jatkamiselle saattavat olla täysin olemattomat, joten taloudellisista menetyksistä huolimatta toimintaa joudutaan jatkamaan ennallaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi totesikin yliökirjoituksessaan (16.2.2022), että muut ruokaketjun toimijat ovat voineet laskea sen varaan, että viljelijät jatkavat kannattamatontakin tuotantoa erilaisten tukien varassa.
EU:ssa toimii yhteensä jo noin 3 500 tuottajaorganisaatiota.
Hankalasta tilanteesta huolimatta tuottajat ovat heränneet yhteenliittymien mahdollisuuksiin erittäin hitaasti. Kansanedustaja Esko Kiviranta (kesk.) arveli yliökirjoituksessaan (MT 24.2.) yhdeksi syyksi tälle Suomen vahvaa osuustoimintaliikettä: ”Ilmeisesti on ajateltu, että yli satavuotiaan pellervolaisen osuustoiminnan myötävaikutuksella asiat hoituvat ikään kuin itsestään”. Näin ei kuitenkaan ole, Kiviranta muistutti: tuottajaorganisaatiot voivat sopia tuotannon määristä, laadusta ja hinnoista laillisesti, kun taas osuuskunnat eivät voi tehdä näin ilman, että kyse olisi kartellista.
Jopa Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV on kannustanut suomalaisia viljelijöitä tarttumaan EU:n tarjoamaan mahdollisuuteen. MT:n haastattelussa 25.2.2022 KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo kertoi viraston seuranneen ruokaketjun tilannetta ja sanoi olevansa huolissaan kustannuskriisin keskellä olevista viljelijöistä. Leivo kannusti tuottajien etujärjestöjä ottamaan asiassa neuvojan roolin ja auttamaan viljelijöitä alkuun tuottajaorganisaatioiden perustamisessa. Viime marraskuussa MTK käynnistikin kaksivuotisen Tuotto-hankkeen, jonka tavoitteena on luoda toimintamalli viljan tuottajaorganisaatioille.
Vilja-ala sai ensimmäisen tuottajaorganisaationsa pari kuukautta sitten, kun Ruokavirasto hyväksyi alun perin viljakaupan välittäjäksi vuonna 2016 perustetun ViljaTavastia osuuskunnan tekemän hakemuksen. Ennen ViljaTavastiaa Suomeen oli perustettu vihannes- ja marja-, lammas-, kananmuna-, maito- ja perunasektorien tuottajaorganisaatiot. Naudanlihasektorilta tuottajaorganisaatio edelleen puuttuu.
ViljaTavastian myötä suomalaisten tuottajaorganisaatioiden määrä nousi kymmeneen. Määrä kalpenee EU-vertailussa, sillä EU:ssa toimii yhteensä jo noin 3 500 tuottajaorganisaatiota. Erityisen paljon niitä on Ranskassa ja Saksassa. Onkin toivottavaa, ettei uusien tuottajaorganisaatioiden määrä jää Suomessakaan nykyiseen kymmeneen. Tuottajien on Suomessakin aika käyttää tämäkin mahdollisuus hyväkseen.
- Osaston luetuimmat
