Viljaa päivän hintaan vai sopimusehtoisesti?

Viljanviljely on saman tyyppinen bisnes kuin sähköntuotanto – silloin kun tuotantoa riittää, on hinta edullinen.

Aihe nousee toistuvasti esiin erityisesti satoennusteiden ja viljatasearvioiden ilmaantuessa. Viimeisimmän Luken satoennusteen mukaan viljasadosta olisi tänä vuonna tulossa keskimääräinen, mikä yhdessä varastojen kanssa ylittää kysynnän ja siten painaa edelleen hintoja alaspäin.

Kysynnän ja tarjonnan välinen ero on yksi syy alhaiselle hintatasolle ja siten heikolle kannattavuudelle erityisesti alemmilla satotasoilla. Heikkoina satovuosina viljanviljelyn kannattavuus onkin ollut keskimääräisiä satovuosia parempi, jos kustannukset ovat olleet maltillisia.

Maatalous ja erityisesti kasvintuotanto ei kuitenkaan toimi niin, että tietyllä määrällä panoksia tuotannon määrän ja laadun voisi varmuudella ennakoida ja siten sovittaa kysyntään nähden vähentämällä pinta-alaa.

Lähtökohtaisesti viljelijät pyrkivät tuottamaan elintarvikekelpoista viljaa, mutta kuten olemme huomanneet, kasvukauden sääolot harvoin ovat täysin yhteneviä keväisten suunnitelmien kanssa – joskus ei tule edes rehukelpoista tavaraa.

Mitä jos heikkoina satovuosina vilja-ala olisi jo lähtökohtaisesti ollut viidenneksen pienempi? Asioita mutkistaa se, ettei kaikki leipävilja ole siellä missä myllyt ovat.

Ainakin tämänhetkisen näkymän mukaan suuri osa kylvetystä siemenestä näyttäisi tuottavan laatuvaatimukset täyttävää satoa. Puinnit ovat laajalti vielä kesken, mutta vastakohtana nykyiselle tilanteelle saattaisimme lukea huolestuttavampia uutisia laadukkaan viljan riittävyydestä.

Toisaalta viljelijän tärkein huolenaihe ei ole pohtia tilatasolla viljan riittävyyttä kansallisesti. Tärkeämpää on huolehtia siitä, että tila säilyy elinkelpoisena, jotta jälkipolvetkin pystyvät jatkamaan tilan toimintaa ja tuottamaan ruokaa.

Viljan kysynnän ja tarjonnan tasapainottaminen edellyttää satotasojen vuosittaisen vaihtelun minimointia. Tämä saavutetaan viljelyvarmuutta lisäämällä, mihin keinoja on monia: syysviljat, viljelykierto, kasvinsuojelu, nykyaikaiset lajikkeet ja maan rakenteen parantaminen.

Lisäksi viljan tarjonnalle uusien käyttökohteiden hyödyntäminen olisi tehokas keino vaikuttaa markkinaan. Suunnittelemalla ja markkinoimalla tuotantoa sekä kotimaan teollisuudelle että vientiin tuottajaorganisaatioiden avulla olisi mahdollista kehittää markkinoita viljelijöille suotuisaan suuntaan neuvotteluasemaa parantamalla. Eikö saavutettu etu ainakin osaltaan tukisi tilan jatkuvuutta?

Tuotannon suunnittelua ja markkinointia kannattaa tehdä myös sopimusviljelynä suoraan viljan ostajien kanssa. Sopimuksen tehnyt viljelijä on varmistanut sadolleen ostajan ja toimitusajankohdan. Näiden tekijöiden merkitys korostuu näin puintiaikana, kun markkinoilla on ruuhkaa erityisesti sopimuksettomasta viljasta. Lisäksi sopimuksen avulla on hyötynyt eurojen muodossa, kun viljan hinnat ovat laskeneet pitkin kulunutta vuotta.