Valvontaeläinlääkäri määräsi eteläpohjalaisen maatilan sikalan tyhjennettäväksi maaliskuun loppuun mennessä.
Määräys perustui yhdellä valvontakäynnillä tehtyihin havaintoihin eläinten hoidon laiminlyönnistä. Lisäksi valvontaeläinlääkäri oli perustellut päätöstä aiemmin tehtyjen terveydenhuoltokäyntien raporteilla.
Tila valitti päätöksestä ja vaati sikalan tyhjentämisen täytäntöönpanon kieltämistä. Perusteena oli muun muassa, että päätöksessä mainittuja puutteita ei ollut tai ne eivät olleet laajoja. Myös väite ruokinnan puutteellisuudesta oli tilan mukaan perusteeton. Lopetettavaksi määrätyt eläimet oli valitusajankohtana jo lopetettu.
Lopetusmääräys koski muun muassa useaa possua, joilla oli tyrä, joka ei aina ole peruste lopettamiselle.
Vaasan hallinto-oikeus antoi asiassa välipäätöksen perjantaina 27.3. kello 15.53. ja kielsi määräyksen täytäntöönpanon. MT on nähnyt päätöksen.
Tila oli noudattanut valvontaeläinlääkärin määräystä ja sopinut sikojen noudoista teurastamoon takarajaan mennessä.
Tuottajien epäonneksi viimeiset sikaerät noudettiin 27.3. aamulla, eli vain muutamaa tuntia ennen hallinto-oikeuden välipäätöstä. Tästä aiheutui tilalle selkeä taloudellinen menetys, koska kaikki eläimet eivät olleet optimaalisen kokoisia teuraiksi tai myyntiin.
Virheitä tapahtuu ja niiden seuraukset tuottajille voivat olla hyvin merkittäviä niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Eläinsuojeluvalvontoihin liittyviin tapauksiin erikoistunut juristi Timo Äijö toteaa, että kyseinen tapaus ei ole poikkeuksellinen.
”Saan samankaltaisia yhteydenottoja lähes viikoittain.”
Virheitä tapahtuu ja niiden seuraukset tuottajille voivat olla hyvin merkittäviä niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Hän tietää useita tapauksia, joissa tila on päätynyt valvonnan myötä jopa konkurssiin.
”Oikaisuja näihin saadaan valitettavan harvoin, sillä viranomainen tukee usein toista viranomaista ja oikeuden käyminen tulee kalliiksi etenkin kun puhutaan pienikatteisesta alasta.”
Äijö kannattaa ajatusta valvontojen tallentamisesta esimerkiksi haalarikameroilla. Nauhoitteiden kautta oikeudellekin välittyisi sävy, jossa tarkastuksessa on toimittu ja näkyisi kokonaisuus esimerkiksi likaisesta karsinasta yhden nurkan kuvan sijaan.
”Ihmiset ovat hyvin laajasti vieraantuneet kotieläintuotannosta. Se on kamalaa. Tuomarin on pakko tehdä päätös. Jos hän ei osaa, hän luottaa viranomaisen lausuntoon.”
Valvontamääräysten kohteeksi joutuneiden tilojen kokema epäreiluus johtuu Äijön kokemuksen mukaan etenkin toimijoiden asiantuntemuksen puutteesta.
”Ihmiset ovat hyvin laajasti vieraantuneet kotieläintuotannosta. Se on kamalaa. Tuomarin on pakko tehdä päätös, ja usein hän joutuu luottamaan valvontaviranomaisen lausuntoon.”
Äijön mielestä kaikkien osapuolien kannalta paras ratkaisu olisi keskittää aihepiiriin liittyvät tapaukset alaa tunteville ja siihen koulutetuille toimijoille. Näin kohtelu olisi oikeudenmukaista ja samanlaista koko maassa, eikä perustuisi tunteisiin, mielikuviin tai tilan sijaintiin.
”Tuottajan pitäisi voida luottaa siihen, että lain vaatimusten täyttäminen riittää. Esimerkiksi parsinavetat ja porsitushäkit ovat edelleen laillisia, eivätkä kaikki eläimet ole tasakokoisia tai samannäköisiä luonnostaan. Muun muassa rotu ja ikä vaikuttavat”, Äijö muistuttaa.
”Oikeita eläinrääkkääjiä olen tavannut hyvin vähän. Heitä en suostu puolustamaan.”