Hiilensidonnalla ansainta kiinnostaa metsänomistajia, mutta nykykaupassa yritykset ostavat lähinnä hyvää mieltä

Kuka omistaa hiilen?

Muun muassa tätä pohdittiin metsäkeskuksen järjestämässä Ilmasto ja metsien käyttö -seminaarissa Oulussa.

Metsänomistajat nähdään tärkeässä roolissa hiilensidonnassa, mutta sillä ansainta on vielä harvinaista. Hiilikauppaa kuitenkin käydään jo, ja korvauksiakin on maksettu.

Yksi alan kotimaisista pioneereista on kärsämäkinen Havulatva Oy, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden ostaa ilmastoyksiköitä.

Käytännössä se tarkoittaa, että Havulatva lannoittaa yksityisten maanomistajien metsää, jolloin lisääntyneen kasvun ansiosta hiiltä sitoutuu puustoon enemmän kuin ilman lannoitusta.

Myytäviä ilmastoyksiköitä syntyy kasvun lisäyksestä. Metsänomistajalle myydyt yksiköt hyvitetään lannoituksesta saatavalla alennuksella.

Toistaiseksi ilmastoyksiköiden osto on näennäistä ja sillä on ostajalle hyötyä lähinnä markkinointimielessä.

”Jos yritys haluaa tehdä ilmastotekoja, he voivat näin osoittaa tehneensä jotain”, Havulatvan toimitusjohtaja Samuli Kallio kertoo.

Kallion mukaan ilmastotoimia tehtäisiin huomattavasti nykyistä enemmän, jos yritykset pystyisivät virallisesti kompensoimaan päästöjään hiilensidontaa tarjoavien yritysten kautta.

Vapaaehtoinen hiilensidonta kiinnostaa yrityksiä, mutta pelkän hyvän mielen kauppaaminen on hankalaa.  Kuva: Pekka Fali

Ongelmaksi koituu niin sanottu kaksoislaskenta. Se tarkoittaa, että sama ilmastoyksikkö laskettaisiin useampaan kertaan sekä yrityksen että valtion ilmastotoimiin.

”Rekisteri ratkaisisi koko ongelman”, Kallio toteaa. Hän istuu myös hiilensidontapalveluita tarjoavien yritysten etujärjestön Hiilensidonta ry:n hallituksessa.

Rekisterin avulla esimerkiksi Havulatvan suorittaman lannoituksen avulla saatava hiilensidonnan lisäys ei olisi enää valtion taseessa, vaan siitä maksavan yrityksen.

”Myös ilmastoyksikön hintaa pystyttäisiin silloin hilaamaan lähemmäs päästökaupan tasoa, jolloin metsänomistajakin tienaisi enemmän.”

Kallion mukaan metsänomistajia, joiden mailla hiilensidontatoimia tehtäisiin, riittäisi jonoksi asti, mutta ilman ilmastoyksiköiden rekisteröintiä bisnestä on vaikea tehdä.

Nyt kannustimena ovat vain yhteiset ilmastotalkoot. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, EU:ssa tavoite on vuodessa 2050.

Hiilensidonta ry on ehdottanut, että valtio vapauttaisi edes prosentin metsistä vapaaehtoiselle markkinaehtoiselle hiilensidonnalle, sillä sille on kysyntää.

Hiilimarkkinoiden kehittäminen on mainittu niin valtioneuvoston maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa kuin hallitusohjelmassa.

Metsitys on ollut yksi keino, jolla valtio on pyrkinyt edistämään hiilineutraaliustavoitteita.

Joutoalueiden metsitystuki päättyy tämän vuoden lopussa, eikä Orpon hallitus ole näillä näkymin myöntämässä sille jatkoa.

Metsäkeskukselle tukimuodosta luopuminen tuli hieman yllätyksenä. Tuella on nimittäin suuri merkitys metsityksen kannattavuuteen.

Metsäkeskuksen johtava EU-metsäasiantuntija Jaana Kaipainen pitää harmillisena, että yksi hiilensidonnan keino poistuu, mutta toteaa, että metsittämisen vaikutus ilmastotavoitteiden saavuttamiseen on vain vähäinen.

”Laaja paletti olisi palvellut metsänomistajia, mutta on ymmärrettävää, että menoja pitää karsia.”

Tuhkalannoitus on yksi keino, jolla voidaan lisätä metsien kasvua. Kuva: Kari Lindholm

Esimerkiksi metsän uudistaminen viipymättä sekä metsätuhojen torjunta ovat konkreettisia keinoja, joilla metsänomistaja voi omissa metsissään edistää hiilensidontaa.

Suometsien hoidossa kannustetaan lisäämään tuhkalannoitusta ja välttämään kunnostusojituksia.