Forssan raviradan historia on täynnä nousuja ja laskuja – takavuosien mahtirata on noussut konkurssin partaalta

Viime viikolla maakuntaratojen esittelyvuorossa oli Seinäjoki, jolle kävi kuninkuusravi-isäntänä huono tuuri sen järjestämisvuosien jäätyä koronan jalkoihin. Seinäjokea paremmin kävi tällä viikolla T75-kierrosta isännöivälle Forssalle, jonka Kuninkuusravien järjestämisvuoro siirtyi alkuperäisestä vuodella eteenpäin.

Forssassa ravattiin Kuninkuusravit viime kesänä, ja Pilvenmäen kisat jäävät aikakirjoihin suurraveina, joihin yleisö palasi koronavuosien jälkeen. Kolmen päivän yleisömääräksi ilmoitettiin reilut 45 000 katsojaa.

Taloudellisesti Kuninkuusravit menivät varsin hyvin. Kuninkuusravien tulokseksi ilmoitettiin 220 000 euroa, mutta merkille pantavaa on, että Pilvenmäen toimintaa pyörittävän Forssan Seudun Hippoksen koko vuoden tulos oli toiminnanjohtaja Elina Hirvosen mukaan 268 000 euroa plussalla, kun yleensä järjestäjätahon vuoden tulos on pienempi kuin itse kuninkuusravitulos.

"Kaikkiaan Kuninkuusravien taloudellinen merkitys oli meille huomattava", Elina Hirvonen kiteyttää.

Kuninkuusravien sekä toiminnallinen että taloudellinen menestys oli Forssalle monella tavalla tärkeää. Kun Forssassa järjestettiin Kuninkuusravit edellisen kerran vuonna 2006, kisat olivat tapahtumana varsin onnistuneet, mutta taloudellisesti kokonaisuus epäonnistui pahasti.

Kuninkuusravikatastrofin jälkeen Forssan Seudun Hippos hakeutui vuonna 2007 yrityssaneeraukseen, joka jatkui vuoteen 2015 asti. Osana kokonaisuutta raviradan kiinteistöt myytiin Forssan kaupungin kiinteistöyhtiölle, jolta ne lunastettiin takaisin yrityssaneerauksen loppuessa.

Alkuvuodesta valmistuneessa raviratojen taloudellisessa vertailussa Forssa oli häntäsijoilla, takanaan vain Kajaani ja Kaustinen. Forssa sai huonot pisteet sekä vakavaraisuudesta että maksuvalmiudesta, ja pienten paikkakuntien radat saivat huonoja pisteitä myös toiminnan kokoluokasta.

Toiminnanjohtaja Elina Hirvosen mukaan vertailu ei tee täysin oikeutta Pilvenmäen nykytilanteelle.

"Meillä on ollut vanhojen asioiden takia haastavia aikoja, mutta toiminta on terveellä pohjalla. Lainaa meillä on jäljellä enää 75 000 euroa", Hirvonen kertoo.

"Talous on tiukka ja siinä täytyy olla tarkkana, mutta tilanteeseen ollaan realistisen tyytyväisiä. Moni edeltäjäni on tehnyt kovasti töitä, että ollaan tässä pisteessä, ja varmasti se edellisten Kuninkuusravien kokonaisuus oli opetus siitä, kuinka hereillä talousasioissa pitää olla.”

Forssan Seudun Hippoksen hallituksessa on ollut kovan luokan talousosaamista, sillä radan hallituksessa on vaikuttanut pitkän uran yhtenä Suomen tunnetuimmista virkamiehistä tehnyt Erkki Virtanen. Muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkönä ja valtiovarainministeriön apulaisbudjettipäällikkönä toimineen Virtasen osaaminen on ollut monessa käänteessä Pilvenmäelle arvokasta.

Raviradan puheenjohtaja vaihtui vuodenvaihteessa, kun Isto Mäki-Tulokas jätti puheenjohtajan paikan kuninkuusravirupeaman jälkeen. Uusi puheenjohtaja on Hämeen ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä työskentelevä Menna Rantala. Mäki-Tulokas ja Rantala vaihtoivat paikkoja keskenään, sillä Mäki-Tulokas jatkaa hallituksessa varapuheenjohtajana, ja Rantala nousi varapuheenjohtajasta puheenjohtajaksi.

Menna Rantala on Forssan Seudun Hippoksen puheenjohtaja. Kuva: Ville Toivonen

Elina Hirvonen on toiminut Pilvenmäen toiminnanjohtajana vuodesta 2016 alkaen ja hiljattain hän aloitti myös Teivon raviradan toimitusjohtajana. Hirvosta kiitetään innovatiivisuudesta ja isojen linjojen hyvästä hahmottamisesta sekä tarkasta otteesta talousasioihin. Kritiikkiä hän saa ajoittain huonosta tavoitettavuudesta.

Forssan ja Teivon välinen yhteistyö on lisääntynyt myös kilpailupuolella, sillä Forssan kilpailuvastaavana toimineen Iivari Ingvesin siirryttyä Vermon kilpailupäälliköksi on Teivon kilpailutoimisto alkanut vastata myös Forssan sarjojen laadinnasta sekä ilmoittautumisista.

Pilvenmäellä on saatu viime vuosina aikaan paljon positiivista virettä pienillä asioilla, ja rata on palkittu pariinkin kertaan vuoden raviratana. Forssassa on panostettu ravitapahtumissa muun muassa lapsiperheisiin ja ravintolapalveluihin, ja ravintolan lähiruokapainotteinen tarjonta on saanut paljon kiitosta. Pieni, mutta kilpailijoiden kiittelemä yksityiskohta taas on ollut mahdollisuus tilata ravintolakatsomosta pizzat valjastuskatoksille etukäteen ilmoitettuun aikaan.

Elina Hirvonen vetää nykyisin sekä Pilvenmäen että Teivon raviratoja. Kuva: Carolina Husu

Pilvenmäen historia on komea, sillä raviurheilun suuren nousun aikaan 1970-luvulla Forssa oli Suomen johtavia ratoja. Vuonna 1968 Forssaan rakennettiin Suomen ensimmäinen "lasikatsomo", ja myös 1975 rakennettu uudempi katsomo oli oman aikansa merkkipaaluja. Forssassa ammattivalmentajana aloitti myös Pekka Korpi, joka oli Pilvenmäen valmentajia kymmenkunta vuotta.

Vuonna 1972 aloitettua Forssan Tuoppia voi pitää Suomen ensimmäisenä kansainvälisenä suurkilpailuna, ja kisan voittajat tulivatkin alkuvuosina pääosin Ruotsista. Tuopin lisäksi Pilvenmäen merkkikisaksi nousi Valtikkaravit, jotka perustettiin vastaamaan suomenhevosten Kuninkuusraveja.

Forssan vahvasta asemasta kertoo paljon, että Tuoppi ja Valtikkaravit ajettiin pitkään kaksipäiväisinä tapahtumina keskellä parasta kesäsesonkia. Forssan Tuoppi ajettiin viimeisen kerran 1998, ja Valtikkaraveista jäljellä on Tammavaltikka, jonka muoto ja konsepti on vuosikymmenten varrella vaihdellut.

Forssa palkittiin talven Ravigaalassa vuoden raviratana. Diplomia pitelee puheenjohtajana aiemmin toiminut Isto Mäki-Tulokas. Kuva: Joel Nykänen / Suomen Hippos

Pilvenmäen suuruuden luoja oli raviradan puheenjohtajana vuosina 1963–1988 toiminut talousneuvos Tauno Holmberg (1914–2004), johon forssalainen raviurheilu henkilöityi poikkeuksellisen vahvasti. Holmbergin aikana Forssaan rakennettiin kaksikin omana aikanaan edistyksellistä katsomoa, kehitettiin kansainvälisen tason suurkisoja ja Pilvenmäestä muodostui yksi Suomen suurimmista valmennuskeskuksista.

Tauno Holmberg oli ravipäättäjänä oman tiensä kulkija, joka ei säästellyt sanojaan esimerkiksi Suomen Hipposta arvostellessaan. Holmberg oli paitsi ravipäättäjä, myös Forssan kaupungin pitkäaikainen vaikuttaja ja keskustapuolueen aktiivi. Kun Suomen Hippos ei vuonna 1974 esittänyt Forssan uudelle katsomolle riittävästi tukea totokertymästä, Tauno Holmberg hoiti lisärahoituksen suoraan ystävänsä ja puoluetoverinsa, silloisen maatalousministerin Johannes Virolaisen kautta.

Forssan raviradan alamäki oli 1990-luvulla vauhdikas. Laman myötä raviurheilulla meni muutenkin huonosti, ja lajin harrastamisen ja rahoituksen rakennemuutos kuritti kovasti Forssan kaltaista ravipaikkakuntaa.

Aikaisemmin raviratojen talouden perustana olivat olleet paikan päällä käyvät katsojat, mutta 1990-luvulla yleisömäärät romahtivat ja siirryttiin etäpelin aikaan. Sen myötä ratojen taloudessa yhä tärkeämmäksi muodostui pelialuemyynti, jossa Forssa ei pienen talousalueensa ja väestöpohjansa takia pärjännyt lainkaan samalla tavalla kuin aiemman ravitalouden maailmassa. Forssan tilannetta ei myöskään auttanut, kun ravipoliittisilla päätöksillä alun perin Forssan pelialueeseen kuulunut Riihimäki siirrettiin osaksi Lahden pelialuetta.

Hevostalousalueena Forssa on samaa kokoluokkaa Turun ja Porin kanssa. Pilvenmäen alueella on paljon valmentajia ja muutenkin Kanta-Häme on aktiivista hevosseutua. Alueen hevoselinvoimaa lisää Suomen suurin hevosalan kouluttaja Ypäjän Hevosopisto, mutta Pilvenmäen ja Hevosopiston yhteistyö ei ole ollut niin tiivistä kuin saattaisi odottaa.

Kun ympäri vuoden ajavien ratojen määrän vähentämistä nyt suunnitellaan, Forssa ei ole suunniteltujen talviratojen joukossa.

”Raviurheilupuolen vaikuttavuus tulee meidän osaltamme pienenemään kilpailutarjonnan osalta, ja silloin täytyy miettiä kilpailutarjonnan ulkopuolisia mahdollisuuksia”, Elina Hirvonen muotoilee.

”Olemme käynnistämässä strategiatyötä, jossa haetaan uusi kulma siihen, mitä me olemme. Meillä on paljon ravintolatoimintoja, pyöritetään valmennuskeskustoimintaa ja on osittain tapahtumajärjestämistä mahdollistavia kiinteistöjä. Meidän täytyy vaan itse päättää, mitä olemme ja mihin olemme menossa. Mietimme koko ajan, mitä voimme tehdä asemamme säilyttämiseksi ja sen vahvistamiseksi.”