Vuosimallin 1938 Fordson oli sotavuosina kotirintaman pelastus
Tämä traktori ei tehnyt ainoastaan maatilan arkipäivästä sujuvampaa, vaan helpotti koko kylän arkea raskaiden sotavuosien aikana.Tilaajalle
Laurisen perheen Fordson vaihtui vuonna 1948 uuteen pukki-Majoriin, eikä siitä ole tuolta ajalta säilyneitä valokuvia. Kuva: Jutta Rinne-KantoMarkku Laurisen elämässä merkityksellinen traktori on ollut vuosimallin 1938 Fordson, jota värityksensä puolesta kutsuttiin myös ”Keltuksi”.
”Traktorimallin alkuperäinen versio on vuodelta 1917. Muut traktorimerkit kehittyivät, mutta Ford teki samanlaista ja alensi hintaa”, Laurinen taustoittaa traktorin hankintahinnan kehitystä.
Laurisen muistelmien mukaan traktorissa oli alunperin pitkä vaihdetanko, joka aiheutti toisinaan vaaratilanteita.
”Jos traktorin jätti käyntiin valvomatta, saattoi vaihde mennä itsestään päälle ja traktori seinästä läpi”, Laurinen kuvaa vanhan traktorin vaaratekijöitä.
Pitkän vaihdetangon lisäksi traktorissa oli muitakin erikoisuuksia. Kytkinpoljin oli takana, mistä johtuen työkoneiden kytkeminen oli hankalaa.
”Kerran isäni meni traktorin taakse, painoi kytkintä kädellään ja koetti toisella kädellä laittaa tapin äkeen silmukkaan. Liikkeelle lähteneen traktorin takapyörän piikki meinasi tulla jalan päälle, mutta apuun rientänyt naapuri sai estettyä vahingon”, Laurinen kertoo.
Traktorilla oli merkittävä rooli myös sotavuosina, jolloin hevosia oltiin viety rintamalle, ja peltotöitä tehtiin kotirintamalla olevien ihmisten toimesta.
”Kesällä 1939 miehet kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja myöhemmin sota sitten alkoi. Isäni ehti hankkia varastoon 10 tynnyriä petroolia ennen rintamalle lähtöä. Viljelypäällikön toimesta meidän traktorilla kynnettiin kylän peltoja viimeistä petroolilitraa myöten”, Laurinen muistelee sota-ajan viljelytoimia.
”Jos traktorin jätti käyntiin valvomatta, saattoi vaihde mennä itsestään päälle ja traktori seinästä läpi.”
Sodan päätyttyä alkoivat karjalaiset rakentaa tilan kauimmaiselle lohkolle. Isoja tukkeja sahattiin, eikä sirkkeliä pyörittänyt moottori jaksanut pitää terässä vauhtia. Avuksi haettiin Laurisen tilan Fordson, jolla oli mahdollista pyörittää sahaa riittävällä teholla.
Kevätkylvöille 1945 tai -46 alkoi taas saamaan petroolia ja pula-aikana asennetut puukaasulaitteet poistettiin.
Hyvin palvelleen Fordsonin lopputaival oli kuitenkin surullinen ja traktorin viimeinen matka on jäänyt Laurisen mieleen.
”Kyntöjen jälkeen se ajettiin peltoliiteriin. Talvella liiteristä heiniä haettaessa huomattiin, että Fordsonin moottorin kylki oli halki, koska vesi oli jäänyt sisälle.”
”Viimeinen havainto rikkinäisestä Fordsonista on hetkestä, jolloin se oli reessä matkalla Loimaalle uudelle omistajalle”, Laurinen muistelee aikaa ennen Fordsonia seurannutta kumipyöräistä pukki-majoria.
Juttu on osa MT:n Rakkain traktorini -sarjaa, jossa kerromme lukijoidemme tarinoita traktoreiden takaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
