Erikoiskasveille ei ole olemassa määritelmää.
”Niillä tarkoitetaan vaihtoehtoja, joita viljellään tavanomaisiksi ajateltuja viljoja vähemmällä alueella. Joukossa on niitä, jotka ovat jo paremmin tunnettuja, kuten vaikka kumina, jonka viljely on siinä 20 tuhannen hehtaarin paikkeilla. Samassa kuin peruna, joskus myös syysrukiin alat ovat olleet samoissa pinta-aloissa”, kertoo erikoistutkija Marjo Keskitalo Luonnonvarakeskuksesta.
Pinta-alakaan ei siis ole ratkaisevaa ryhmittelyssä. Keskitalo huomauttaa, että syysruis ajatellaan kuuluvan tavanomaisiin tuotantokasveihin.
”Joskus erikoiskasvien ajatellaan olevan enemmänkin kaksisirkkaisia, ja niinhän ne ovatkin usein. Mutta sitten on vaikka speltti, hirssi ja maissi, jotka ovat myös viljoja, mutta viljelyalat ovat vähäisiä ja siltä osin ne ovat erikoiskasveja.”
Yksi asia erikoiskasveja kuitenkin yhdistää.
”Ne ovat yleisesti alihyödynnettyjä”, Keskitalo toteaa.
”Vaikka viljatilalla voi olla erikoiskasveja viljelyksessä, alan vähäisyyden vuoksi tuotantosuuntaluokittelu ei muutu viljatilasta.”
”Tällä hetkellä meillä ei ole tietoa siitä, kuinka kannattavaa Suomessa on viljellä eri kasveja”, vastaa Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Arto Latukka kysymykseen erikoiskasvien kannattavuudesta.
Jokainen suomalainen tuotantokasvi kuitenkin löytyy Luonnonvarakeskuksen kannattavuuskirjanpito-järjestelmistä erikseen. Niitä on 127 kappaletta.
”Ensi vuonna valmistuu Taloustohtori-sivustolle Tuotekannattavuus -verkkopalvelu, joka kertoo kannattavuuden kasvilajeittain, eli huomioi kunkin kasvin kohdalla niin tuotot kuin kustannuksetkin”, Latukka jatkaa.
Kannattavuustietojen myötä saadaan kaivattua faktapohjaa viljelypäätösten tekemiseen.
Tälläkin hetkellä Luonnonvarakeskuksen taloustohtori -sivustolta näkee kannattavuuskertoimen tuotantosuunnittain. Paras kannattavuuskerroin (1,59) näyttää ennakkotietojen perusteella muodostuvan tänäkin vuonna kasvihuoneyrityksille. Toiseksi nousevat siipikarjatilat (1,17) ja kolmanneksi avomaapuutarhatilat (0,97).
”Kasvihuoneyritysten ja avomaanpuutarhatilojen voisi sanoa olevan erikoiskasvitiloja ja myös muut kasvinviljelytilat -tuotantosuunnassa viljellään harvinaisempia kasveja, mutta mitään virallista määritelmää erikoiskasveille tai erikoiskasvitilalle ei kannattavuuskirjanpidossa ole”, Latukka toteaa.
Vilja- öljy- ja valkuaiskasvitilojen kannattavuuskerroin on muodostumassa miinusmerkkiseksi (-0,32). Muut kasvinviljelytilat -tuotantosuunnassa kannattavuuskerroin on 0,23.
”Vaikka viljatilalla voi olla erikoiskasveja viljelyksessä, alan vähäisyyden vuoksi tuotantosuuntaluokittelu ei muutu viljatilasta”, Latukka muistuttaa.