Mari Haake on Biotuksen ripsiäispetopunkkien kasvatukseen erikoistunut työntekijä. Kuva: Rami MarjamäkiForssaKanta-Hämeessä kasvatetaan miljardeja petoeläimiä kerrallaan: "Asiakkaat eivät aina meinaa uskoa, että kyllä niitä siinä on"
Jopa kanapunkin torjuntaan löytyy tehokas torjuntaeliö.TilaajalleMikroskoopin valon alla erottuu liikettä, mutta silmä ei meinaa ehtiä tarkentamaan liikkujiin, joista erottuu kyllä punkin muoto.
”Pöyhäise kanta-ainetta sormella, niin saat ehkä ripsiäispetopunkit erottumaan paremmin”, kannustaa niitä kasvattava Mari Haake vierestä.
Vilkaisen hurjan näköisiä karvapyllyjä mikroskoopin kautta ja hieman empien teen työtä käskettyä.
”Älä nyt sitten hiero silmiä, ruokapunkit saattavat mennä silmäripsiin”, Haake jatkaa.
Siinä niitä vilisee tuhansittain, uskokaa tai älkää. Kuva: Rami MarjamäkiKun mikroskoopin säädöt saadaan kuntoon, ei ripsiäispetopunkkien ja niiden ruoaksi kasvatettujen lasimaisen läpinäkyvien punkkien vipellyksen seuraamiseen meinaa kyllästyä lainkaan.
Litrassa sahanpurun näköistä kantoainetta on 50 000 petopunkkia ja satojatuhansia ruokapunkkeja.
Isomman petopunkin voi nipin napin erottaa paljaalla silmälläkin, ainakin liikkeenä, kun niitä vipeltää puhtaan valkealla alustalla.
”Asiakkaiden on välillä vaikea uskoa, että kyllä niitä siellä pakkauksessa on, vaikka näyttääkin, että siellä on vain vähän purua”, Haake toteaa ja vakuuttaa laskevansa punkit tarkoin.
Mikroskooppisten punkkien ja niiden munien laskeminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Yksinkertaistetusti se tehdään mikroskoopin alla edustavasta näytteestä, kun punkit on ensin eroteltu huuhtelemalla kantoaineesta.
Mikroskoopin kautta erottuu niin aikuinen ripsiäispetopunkki, sen muna kuin pienempi ruokapunkkikin. Kuva: Rami MarjamäkiMuun muassa mansikan viljelyssä hyödynnettäviä ripsiäispetopunkkeja kasvatetaan muiden tuholaisten torjuntaan käytettävien petoeliöiden ohella Biotus oy:ssä, Forssan Sortohaassa, aivan tavallisen näköisessä kiinteistössä.
”Yhteensä näiden hyötyeliöiden määrä talossa on miljardeja. Meidän toimiala itse asiassa lasketaan osaksi alkutuotantoa. Eläimiähän nämäkin ovat, vaikka ovatkin pieniä”, kertoo kasvi- ja kasvuhuonetuotannon biotorjuntaan erikoistunut Heini Koskula.
Heini Koskula toteaa, että biotorjunnan merkitys kasvaa ilmaston lämmetessä ja tuholaispaineen kasvaessa. Kuva: Rami MarjamäkiBiotus sai alkunsa reilu 20 vuotta sitten, jolloin se perustettiin osakeyhtiöksi Maatalouden tutkimuskeskuksen Tutkimuksesta liiketoimintaa -hankkeen tiimoilta.
”Meitä oli alussa kaksi. Teimme itse kaiken vessojen pesusta alkaen”, Koskula muistelee.
Koskula on koulutukseltaan biologi ja yrityksessä toisena aloittanut työntekijä. Ensimmäinen työntekijä oli nykyinen toimitusjohtaja Jan Hulshof, joka erikoistui yliopisto-opinnoissaan Hollannissa kasvinsuojeluun.
Jan Hulshof pitää ansarisirkeisestä, joka kuuluu kovakuoriaisten sukuun. ”Se on kivan näköinen, vähän kömpelö yleispeto.” Kuva: Rami MarjamäkiNyt Biotuksella on töissä 14 henkilöä ja torjuntaeliöiden kysyntä kasvaa yhä vain.
”Olemme kasvaneet aika sopivaan tehtiin sen kanssa, kuinka kysyntäkin on kasvanut. Monet työntekijät ovat jääneet taloon Hämeen ammattikorkeakoulun harjoittelun kautta”, Hulshof kertoo.
Myös ripsiäispetopunkkeihin erikoistunut Haake päätyi Biotukselle tätä kautta.
Hulshof toteaa, että Biotuksella useimmat työtehtävät ovat sellaisia, ettei niitä opi suoraan koulunpenkillä, vaan vasta käytännön työn kautta.
Kylmiöön on liikennettä. Jääkaappilämpötila on monille eliöille sopiva. Kuva: Rami MarjamäkiBiologisen torjunnan suosion kasvussa osittain auttavat EU:n kasvinsuojelua koskevat IPM-periaatteet, jotka kannustavat kokeilemaan muita torjuntakeinoja ennen kemikaaleja.
”Eivät torjuntaeliötkään aina yksin riitä, kaikkia keinoja pitää pystyä käyttämään, jos tilanne on edennyt pahaksi”, Koskula toteaa.
”Esimerkiksi härkäpapupiilokas levisi muutama vuosi sitten laajasti Suomessa, myös kirjanpainaja leviää vauhdilla.”
Biotus toimittaa torjuntaeliöitä ympäri Suomen. Lähialueen viljelijät voivat noutaa tuotteet, muille eliöt lähetetään.
”Forssan sijainti asiakkaisiin nähden on kyllä loistava.”
Torjuntaeliöitä käytetään esimerkiksi paljon salaateilla, yrteillä ja ympärivuotisilla vihannesviljelmillä sekä kasvutunneleissa, joissa on kasvitaudeillekin suotuisat olosuhteet.
”Avomaalla niitä hyödynnetään mansikalla mansikkapunkin torjuntaan.”
Tuholaisia voidaan torjua myös eläimistä, esimerkiksi kanoista.
”Kasvattamamme harsosääskipetopunkit syövät kanapunkkeja.”
Osa tuotteista viedään ulkomaille, muun muassa Viroon, Hollantiin, Ranskaan, Italiaan ja Englantiin.
”Sielläkin kasvatetaan samoja eliöitä, mutta meillä on hyvä laatu ja muutkin alan toimijat ovat sen huomanneet”, toimitusjohtaja kertoo.
Biotus tuo muualta Euroopasta maahan torjuntaeliöitä sekä tuotteita kuten liima- ja feromoniansoja.
”Ei olisi kannattavaa kasvattaa kaikkia lajeja itse.”
Torjuntaeliöiden pitää pysyä matkan ajan hengissä. Siksi niille pyritään luomaan esimerkiksi oikea lämpötila pakkaukseen ja lisäämään sopivasti ruokaa matkan ajaksi.
”Monet lajit viihtyvät jääkaappilämpötilassa, mutta jotta asia ei olisi liian yksioikoinen, niin toiset taas saattavatkin pitää lämpimästä”, Koskula nauraa.
Onneksi paketit ovat pääsääntöisesti päivässä perillä asiakkaalla.
Biotuksen pakkaamo hiljenee, kun kaikki maailmalle lähtevät eliöt on saatu pakkausten suojiin. Kuva: Rami MarjamäkiKasvihuoneilla ja kasvutunneleihin päätyvät hyötyeläimet sijoitetaan niin sanotulle työpaikalleenkin niiden mieltymyksen mukaan.
”Esimerkiksi sukkulamadot liotetaan kasteluveteen, harsosääskipetopunkit ripotellaan kasvualustaan, petoluteet suoraan kasvien päälle”, Koskula avaa.
Myös torjuntaeläinten hinta vaihtelee isosti.
”Monille lajeille pitää kasvattaa erikseen eläviä eliöitä ruoaksi. Se tulee kalliiksi suhteessa siihen, että toisille riittää säkistä saatava viljalese”, toimitusjohtaja kertoo esimerkiksi.
Biotuksen torjuntaeliöt ovat suurimmaksi osaksi eteläistä alkuperää ja ne kuolisivat lopulta Suomen luonnossa. Myynnissä on kuitenkin myös esimerkiksi tuiki tavallisia leppäpirkkoja, jotka tunnetaan tehokkaina kirvantorjujina.
Toisille eliöille on tärkeää, ettei lämpötila laske kuljetuksen aikana, toiset taas viihtyvät viileässä. Kuva: Rami MarjamäkiSuomessa on Koskulan mukaan vielä hyvät oltavat tuholaisten suhteen, kun tilannetta verrataan eteläisempään Euroopaan. Ilmaston lämmetessä tuholaispainekin kasvaa.
”Esimerkiksi härkäpapupiilokas levisi muutama vuosi sitten laajasti Suomessa, myös kirjanpainaja leviää vauhdilla. Näille tuholaisille ei kuitenkaan ole biotorjuntaa, vaan erilaisia feromoneja ja ansoja.”
Löydettyjen ratkaisujen pitää olla myös taloudellisesti viljelijöille järkeviä. Biotuksen myymät kasvitautiaineet löytyvät Kemidigistä. Tuholaistorjuntaan käytettävien eliöiden listaus löytyy puolestaan Ruokaviraston sivuilta.
Kirkaanvihreä jauhiaislude, jota käytettään tomaattitarhoilla, on Heini Koskulan lempieliö. ”Niitä on hauska seurata. Kun ludepopulaatio lisääntyy kasvihuoneissa, luteet saattavat loppukesästä jo nipistellä työntekijöitäkin.” Kuva: Rami MarjamäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
