Ravinnekierrätys ei yksin riitä: ”Fakta on, että Suomeen tarvittaisiin oma ammoniakkitehdas”
Kasvien fosforitarpeesta iso osa pystyttäisiin täyttämään ravinnekierrätyksellä. Typen kanssa tilanne on huomattavasti vaikeampi.Tilaajalle
Viljelijä täyttämässä kylvökoneeseen lisää lannoitetta. Kuva: Sanne KatainenSuomen maatalous nojaa väkilannoitteisiin, joiden raaka-aineista valtaosa tuodaan ulkomailta, ammoniakkia edelleen myös Venäjältä.
Typpeä käytetään viljelyssä vuosittain noin 226 000 tonnia, kertoi erikoistutkija Olli Niskanen Luonnonvarakeskuksesta Agronomiliiton syyskuun alussa järjestämässä Ruoka-akatemia -tilaisuudessa.
Valtaosa, 145 800 tonnia, typestä annetaan mineraalilannoitteissa. Kotimaisen lannoiteteollisuuden typpilannoitteiden raaka-aine ammoniakki tuodaan kaikkineen Suomeen ulkomailta.
Fosforia käytetään vuodessa 32 000 tonnia. Siitä yli puolet on orgaanista eli lantaa ja kierrätysravinteita.
Kotimainen lannoiteteollisuus saa fosforia Suomesta. EU:n ainoa fosfaattikaivos sijaitsee Siilinjärvellä.
Kaliumia tuodaan Suomeen. Alle 15 prosenttia saadaan kotimaisista lähteistä.
Suomessa sijaitsevan lannoitetuotannon lisäksi maahan tuodaan myös valmiita mineraalilannoitteita Euroopasta.
Fosforin osalta lanta ja kierrätys kattaa nykyisestä käytöstä noin 60 prosenttia. Teoriassa lannoitustarpeesta voisi niillä kattaa noin 75 prosenttia.
Mineraalilannoitteiden typpeä sen sijaan on hankala korvata kierrätyksellä.
Euroopan mineraalityppilannoitus perustuu pitkälti EU:ssa tuotettuun ammoniakkiin ja siitä valmistettuihin lannoitteisiin, Niskanen kertoo.
EU:n ammoniakkituotanto on kuitenkin riippuvainen maakaasun tuonnista. Kaasun hinta on tänä vuonna noussut jyrkästi Yhdysvaltojen ja Iranin sodan takia.
”Pitkällä aikavälillä vihreä ammoniakki tulee syrjäyttämään fossiilisen ammoniakin, mutta siihen voi kulua 20–30 vuotta.”
Yhdeksi ratkaisuksi typpiomavaraisuusasteen nostamiseksi esitetään uusiutuvalla energialla toimivaa vihreän ammoniakin tehdasta.
Syyskuun alussa, budjettiriihen yhteydessä, hallitus kertoi käynnistävänsä selvityksen Suomen irtautumisesta fossiilisesta ammoniakista, ammoniakin huoltovarmuuden vahvistamisesta sekä puhtaan ammoniakin kotimaisen tuotannon ja käytön edellytyksistä.
Selvityksissä huomioidaan samalla kierrätysravinteiden ja biokaasun edistäminen, maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessa sanottiin.
”Pitkällä aikavälillä vihreä ammoniakki tulee syrjäyttämään fossiilisen ammoniakin, mutta siihen voi kulua 20–30 vuotta. Samaan aikaan ammoniakin globaali kysyntä kasvaa koko ajan väestön kasvaessa ja uusien käyttökohteiden myötä”, Niskanen sanoo.
Vihreän ammoniakin tuotanto on nykyisellään kallista. Vuosien 2022–2023 aivan korkeimmilla lannoitteiden hinnoilla vihreä ammoniakki olisi pystynyt kilpailemaan tavanomaisen tuotannon kanssa.
”Lopulta kysymys on, olemmeko kuluttajina valmiita maksamaan enemmän vihreällä ammoniakilla tuotetusta ruuasta?”
Toimitusjohtaja Eljas Jokinen Soilfoodista pohti esityksessään Ruoka-akatemiassa: Voidaanko sivuvirroista jalostetuilla kierrätystuotanto panoksilla turvata lannoiteomavaraisuus?
Fosfori voidaan teoriassa korvata suurelta osin, mutta ei vielä käytännössä, hän sanoo.
Kierrätysfosforilla voitaisiin kattaa noin 75 prosenttia kasvien fosforintarpeesta, mutta tähän tarvitaan investointeja ja uusia käsittelyratkaisuja.
Typpiomavaraisuutta ei yksin kateta kierrätyslähteillä, Jokinen toteaa.
Tärkeää olisi muuttaa viljelykäytäntöjä typpitehokkaammiksi ja kierrättää kaikki, mikä kierrätettävissä on. Tehokkuutta parantamalla kasveille annettavaa kokonaistyppimäärää voisi pienentää nykyisestä.
”Riippuvuutta väkilannoitteista voidaan vähentää myös viljelyteknisillä menetelmillä, heti seuraavalla satokaudella: käyttämällä typensitojakasveja, monipuolisilla viljelykierroilla, parantamalla maaperän kuntoa sekä jaetulla lannoituksella.”
Yksinään tehostaminen ja kierrättäminen eivät kuitenkaan riitä.
Fakta on, että Suomeen tarvittaisiin oma ammoniakkitehdas, jos halutaan Suomi lannoiteomavaraiseksi, Jokinen toteaa.
Jos tehdas olisi niin sanotusti normaali ammoniakkitehdas, oltaisiin riippuvaisia kaasun tuonnista ulkomailta. Siten vihreän ammoniakin tehdas olisi parempi.
Vihreää ammoniakkia halutaan kuitenkin myös moneen muuhun paikkaan kuin lannoitteisiin, esimerkiksi laivojen polttoaineeksi. Eli kilpailu siitä on kovaa, tuotanto kallista ja vielä vähäistä.
”Lopulta kysymys on, olemmeko kuluttajina valmiita maksamaan enemmän vihreällä ammoniakilla tuotetusta ruuasta?” Jokinen summaa.
Arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti laivojen päästöistä voitaisiin tuottaa vuosittain jopa 12 miljoonaa tonnia typpipohjaista lannoitetta.
Lannoitteiden kalleus ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista niiden valmistuksessa ohjaavat keksimään uusia ratkaisuja.
Laivojen päästöistä voitaisiin tuottaa merkittäviä määriä typpipohjaista lannoitetta vuosittain, arvioi johtava tutkija Päivi Aakko-Saksa Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä.
Monitieteisessä Meri-News -hankkeessa kehitetään menetelmiä laivojen typen oksidipäästöjen talteenottoon ja uusien synteesireittien luomiseen ammoniakin ja urean tuotantoa varten.
Arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti laivojen päästöistä voitaisiin tuottaa vuosittain jopa 12 miljoonaa tonnia typpipohjaista lannoitetta.
Mahdollisesti myös energiantuotannon päästöjä voitaisiin hyödyntää samalla tapaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
