"Jos tuet putoavat, on tuottajahinnat saatava kuntoon", Mikko Mäki-Latvala toteaa sikasektorin investointien olevan jo nyt jäissä
C-alueella toimiva tuottaja kertoo vastustavansa Suomen jakamista erillisiin tukialueisiin.Tilaajalle
Mikko Mäki-Latvalan mukaan pitäisi varmistaa, että Suomessa säilyisi edellytykset maatalouden harjoittamiselle. Arkistokuva. Kuva: Johannes TervoIlmajokinen Mikko Mäki-Latvala toteaa, että maatalousyrittäjillä on käytännössä vain kaksi tulonlähdettä: tuotteesta saatava hinta ja maataloustuet.
”Haluaisin löytää aina asioista jotain positiivista. Jos toisesta, eli tuista, on lähtemässä pois kolmannes, niin paikkaamalla vaje tuottajahintoja korjaamalla asiasta selvitään. Luopuisin tosi mielelläni ihan kaikista tuista. Katseet kääntyvät kaupan suuntaan”, kommentoi hän EU:n kaavaluista leikata maatalouden budjettia seuraavaa cap-kautta koskien.
Toisin sanoen, jos maataloustuet putoavat, on tuottajahinnat saatava kuntoon.
Mäki-Latvala on yksi neljästä ensikkokasvatussikalaa maatalousyhtymänä pyörittävästä osakkaasta.
”Sikatalous ei ole yhtä suuresti tukiriippuvaista kuin nauta tai vilja. Siipikarjan jälkeen toiseksi vähiten.”
Mäki-Latvala kertoo, että sikatalouden tukisumman painopiste on siirtynyt hyvinvointikorvausten suuntaan, vastikkeellisiin tukiin, joissa maksetaan korvausta jo tehdyille toimenpiteille.
”Vaikka tukien osuus liikevaihdosta on enää prosenttiluokkaa, sikalan tuloksesta tuet muodostavat kuitenkin merkittävän osan, liian suuren. Tämä tietysti kuvastaa osaltaan sikasektorin yleistä kannattavuutta”, hän toteaa.
Yhtymä tuottaa omilla pelloillaan sikojen ruokintaan käytetyn viljan.
”Siihen menee vajaa puolet pinta-alasta. Rehuohra on matalakatteisimpia viljoja kaikista. Lopulla peltoalalla yritämme päästä paremmille katteille elintarvikkeeksi tuotetun viljan kautta.”
Viljelyksessä on kauraa, hernettä, ruista, ruisvehnää ja öljykasveja jotka viljelykierrossa auttavat samalla maan kasvukuntoa.
”Vilja- ja sikapuolella on alan matalimmat katteet. Tämä tulee itselläkin vastaan, kun suunnittelen investointeja. Ei uusia sikaloita ole enää rakennettu muutamiin vuosiin.”
Mäki-Latvala toteaa matalien katteiden piinaavan koko maatalousalaa, vaikka liikevaihdot ovatkin suuria.
”Olen yleisesti huolestunut siitä, että useammalla tuotantosuunnalla kamppaillaan jopa katteen saamiseksi plussalle. Kate on eri kuin tulos ja ilman riittävää katetta ei pystytä investoimaan.”
Viljelijä toteaa investointien olevan jo tälläkin hetkellä jäissä sikasektorilla.
”Vilja- ja sikapuolella on alan matalimmat katteet. Tämä tulee itselläkin vastaan, kun suunnittelen investointeja. Ei uusia sikaloita ole enää rakennettu muutamiin vuosiin.”
Se, ettei investointeihin ole varaa, taas syö alan kivijalkaa, kun katteet eivät riitä kiinteiden kulujen peittämiseen.
”Rakentamisen hinta ei ole palautunut kuin vähän koronan jälkeisistä vuosista, koneiden ja varaosien hinnat hipovat pilviä. Samaan aika tuottajahinnat pysyvät samoina. Kulujen kasvaminen syö mahdollisuudet toiminnan kehittämiseen.”
Mäki-Latvala toteaa, ettei tuottaja voi markkinataloudessa sorkkia tuottajahintoja, pallo on yksin kaupalla.
”Ainahan viljojen hintoja voi yrittää kiinnittää.”
Hän jatkaa korona-ajan osoittaneen, että maksukykyä kyllä löytyy, maksuhalua sen sijaan ei.
”Vaikka viljan hinta tuplaantui, ruuan hinta kuluttajalla ei juuri noussut, ja kauppa teki edelleen kovaa tulosta.”
Entä pitäisikö Suomessa olla jatkossa vain yksi tukialue?
”Vastustan Suomen jakamista erilaisin tukialueisiin. Ottaa päähän niiden aiheuttama eripura alan sisälle”, C-alueella toimiva Mäki-Latvala sanoo.
”Pitäisi kuitenkin varmistaa, että joka puolella Suomea voidaan harjoittaa maataloutta”, toteaa hän tukien osoittamisesta vaikeuksissa olevan Itä-Suomen tukemiseen.
- Osaston luetuimmat
