Munantuottaja Martti Tytykoski kaavailluista tukileikkauksista: ”Peltojen vuokratason on muututtava, muuten ei enää viljelijöillä talous kestä”
Tukileikkaukset eivät horjuttaisi munantuotantoa, kuten useita muita maatalouden sektoreita.Tilaajalle
Kananmunia ja viljaa tuottava Martti Tytykoski murskaa parhaillaan viherlannoitus- ja luonnonhoitonurmia. Kuva: Ulla Tytykoski”Kananmunien tuotannossa maataloustukien osuus on vain muutaman prosentin luokkaa liikevaihdosta. Meidän kanalallamme osuus on kaksi prosenttia. Se kattaa eläinten hyvinvointikorvauksen ja kansallisen kotieläintuen. Uudet yksiköt eivät ole saaneet kansallista enää ollenkaan vuodesta 2007 alkaen”, avaa alastarolaisen Kanakumppanit Oy:n toinen osakas Martti Tytykoski.
Tukien osuus on kananmunantuotannossa selkeästi muita tuotantosuuntia matalampi, vaikka tilanne vaihteleekin alueittain.
”Vaihtelu johtuu esimerkiksi siitä, että 142-alueella on korkeampi kansallinen kotieläintuki.”
EU:n budjettiesityksen vuosille 2028–2034 kaavaillulla maatalousbudjetin leikkauksella ei siis olisi suurtakaan vaikutusta kananmunantuotantoon.
”Munasektori ei muutaman prosentin tukileikkauksesta horjuisi, mutta esimerkiksi vahvasti tukiin sidotulla nautasektorilla tilanne on toinen.”
Rajuimmin tukisidonnainen on lihanautasektori.
”Eräs A-alueen maitotila laski pudottaen peltotuet pois, että eläintukien osuus olisi heillä 6–7 prosenttia tilan liikevaihdosta. Alueellisia eroja löytyy maitosektoriltakin, sillä C-alueen litratuki on merkittävä.”
Tytykoski toteaa, että tukipotin pieneneminen vaikuttaisi Kanakumppaneihin toki enemmän, jos munituskanalalla olisi enemmän peltopinta-alaa.
”Nyt peltopinta-alaa on vain viisi hehtaaria.”
EU:n kerrotaan olevan muutosten myötä antamassa enemmän päätösvaltaa jäsenvaltioilleen tukipolitiikan suhteen.
”Tuet ohjaavat vahvasti viljelijöiden päätöksentekoa. Kansallisissa tukipäätöksissä pitää olla hyvin tarkkana.”
Kaiken kaikkiaan Tytykoski kertoo pitävänsä Suomea hyvänä maana kotieläintuotantoon.
”Pelkästään Etelä-Euroopan kuumuus alkaa olla iso ongelma eläintautien lisäksi. Meillä ei saa olla kotikutoista lainsäädäntöä, joka heikentää meidän kilpailumahdollisuuksiamme.”
Hän esittää erääksi ratkaisuvaihtoehdoksi myös tuontikiellon asettamisen maista, joissa tuotantoeläimiä koskeva lainsäädäntö poikkeaa Suomen lainsäädännöstä.
”Alue- ja maatalouspolitiikkaa ei tulisi sekoittaa, mutta todellinen C-alue on idässä, ei Pohjanmaalla”
Tytykoskella itsellään on myös 200 hehtaarin kasvinviljelytila, jonka alasta puolet on vuokrattua. Tätä kautta maataloustukiin kaavaillut 20–30 prosentin leikkaukset vaikuttaisivat enemmän myös hänen omaan tukipottiinsa.
”Kun laskettiin viitesatoja Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä, reilu 30 vuotta sitten, osui ajankohtaan pari huonoa vuotta ja pinta-alaperusteinen cap-tuki on täällä pahasti jälkeenjäänyt. Silloin haluttiin enemmän painottaa pohjoista luonnonhaittaamme, eikä cap-tuen perustaan panostettu. Se lyö nyt näpeille”, hän toteaa.
Tytykoski kertoo, että hänen kasvinviljelytilallaan tukien osuus on maksimissaan kolmannes liikevaihdosta. Koko maan kasvinviljelytiloilla osuus on keskimäärin hieman suurempi.
”En kehtaisi siltikään sanoa, että maataloustuista ei saa leikata, kun kerran leikkauksia on tehty opiskelijoiden asumislisistä alkaen”, hän toteaa.
Sen sijaan viljelijä peräänkuuluttaa järkeistämistä maataloustukipotin jakamisessa.
”Liikkumavaraa on vielä, vaikka hallitus on tehnytkin jo hyviä linjauksia. Pitää miettiä, halutaanko vaikka tukea kukkapeltoja. Jos näin on, niin hyvä niin. Mutta en pidä hyvänä, jos se on pois esimerkiksi salaojittamisen 40 prosentin tuesta. Sen jälkeen kukaan ei enää salaojita ja vesitalouden toimiminen on kuitenkin peltoviljelyn perusta.”
Tytykoski summaa olevansa kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että rahojen ollessa tiukassa niin EU:ssa kuin kansallisestikin, on leikkauksia tehtävä reiluuden nimissä myös maatalouden rahoituksesta.
Maataloustuille suunniteltua ylärajaa hän sijaan pitää pakollisena, joskin jo nyt luonnonhaittakorvauksessa on leikkurit 150 ja 300 hehtaarin kohdilla.
”150 hehtaarin raja, josta nyt on puhuttu, on liian alhainen, mutta yläraja on oltava, jos Ukrainasta jossain vaiheessa tulee EU:n jäsen. Siellä maatilojen kokoluokka on niin valtava, etteivät rahat yksinkertaisesti riitä muuten.”
Erilaisten rajojen asettaminen ei kuitenkaan ole välttämättä niin tehokasta kuin suoraviivaisesti ajatellen voisi kuvitella.
”Voihan tilan jakaa ja perustaa esimerkiksi osakeyhtiöitä. Tai voi siirtää puolet voi lapselle tai puolisolle kunhan pykälät täyttyy.”
Haitallisena Tytykoski sen sijaan pitää liiallista spekulointia tukileikkausten vaikutuksista tällaisessa vaiheessa, jolloin kuluvaa cap-kautta on vielä jäljellä useita vuosia.
”Eihän kukaan uskalla kohta ostaa ruuvimeisseliäkään, jos liikaa pelotellaan. Investoinnit menevät aivan jäihin.”
Yhteen asiaan Tytykoski kuitenkin toivoo muutosta, mikäli maataloustuet pienenevät merkittävästi.
”Jo nyt suuri osa peltopinta-alasta on eläkeläisten ja kuolinpesien hallussa. Maataloustuet kiertävät pellonvuokrien kautta näihin taskuihin. Peltojen vuokratason on muututtava, muuten ei enää viljelijöillä talous kestä.”
Hän huomauttaa, että elinvoimainen maatalous työllistää myös huomattavan määrä ihmisiä, jotka eivät itse ole viljelijöitä; esimerkiksi elintarviketeollisuudessa.
”Vaikutukset kertaantuvat nopeasti.”
Entä vaikeuksissa olevan Itä-Suomen tukeminen? Kuinka siihen pitäisi suhtautua?
”Alue- ja maatalouspolitiikkaa ei tulisi sekoittaa, mutta todellinen C-alue on idässä, ei Pohjanmaalla”, Tytykoski päättää.
Juttua muokattu 25.7. klo 9.30: Tarkennettu sitaattia tilan pilkkomisesta ja lisätty rajat luonnonhaittakorvauksen nykyisille leikkureille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
