EU-komissio haluaa rinnastaa nautatilat teollisuuslaitoksiin − ministerit vaativat lisää päätösvaltaa maa- ja metsätaloutta koskeviin asioihin

Jäsenmaiden muodostamassa neuvostossa ja EU-parlamentissa hierotaan parhaillaan kantoja komission esitykseen uudesta teollisuuspäästödirektiivistä. Se on nimestään huolimatta merkittävä myös maatalouden kannalta.

Suuremmat nautakarjatilat ollaan ottamassa direktiivin piiriin niiden aiheuttamien metaanipäästöjen vuoksi. Lisäksi sääntely halutaan ulottaa koskemaan entistä pienempiä sika- ja siipikarjatiloja.

Komissio esitti alunperin, että uusi asetus koskisi 100 eläinyksikön tiloja. Nyt maatalouden edunvalvojat ovat saaneet nostettua luvun 150:een eläinyksikköön.

Sekin tarkoittaisi, että jopa yli puolta eurooppalaisista karjatiloista käsiteltäisiin teollisuuslaitoksina, joita koskee tiukka lupamenettely ja sitoutuminen päästöjen leikkaamiseen.

Teollisuuspäästödirektiivi on yksi niistä EU:n lainsäädäntöhankkeista, joissa 16 jäsenmaan maatalousministerien muodostama ryhmä yrittää nyt painaa jarrua.

Tammikuun lopussa ryhmä kehotti yhteisellä kirjeellä puheenjohtajamaa Ruotsin vastuuministeriä Peter Kullgrenia pitämään huolen siitä, että jatkossa maa- ja metsätaloutta koskevissa neuvoston päätöksissä kuunnellaan herkemmällä korvalla vastuuministereitä.

”Teollisuuspäästödirektiivin kanssa nähdään nyt, mitä Ruotsi tekee. Tilakokoa pitäisi nostaa”, yhden allekirjoittajamaan EU-diplomaatti pohtii.

MT:lla on hallussaan 16 maan kirje, jonka masinoi Itävallan maatalousministeri Norbert Totschnig.

Ryhmän mielestä neuvostossa maa- ja metsätaloutta koskevien päätösten sisällön määrittelevät liian yksipuolisesti muut kuin maatalousministerit.

Kirjeessä nostetaan tikun nokkaan erityisesti EU:n biodiversiteettistrategiaan kuuluva ennallistamisasetus, jonka metsä- ja maatalousvaikutuksista myös Suomessa on kiistelty.

”Se on yksi niistä lakipaketeista, joihin maa- ja metsätalousministerien olisi pitänyt ja pitäisi neuvostossa päästä vaikuttamaan enemmän”, MT:n diplomaattilähde vahvistaa.

Lisäksi kirjeessä mainitaan muun muassa metsien päästöjä ja hiilinieluja säätelevä asetus, uusiutuvan energian direktiivi ja hiiliviljely.

”Nämä lainsäädäntöhankkeet voivat johtaa merkittävään käytettävissä olevan maa- ja metsätalousmaan vähenemiseen. Sillä taas on kielteisiä vaikutuksia ruokaturvaan ja uusiutuvien raaka-aineiden sekä energialähteiden saatavuuteen”, ministerit, Suomen Antti Kurvinen (kesk.) muiden mukana, korostavat.

Kirjeessä on kysymys EU-jäsenmaiden muodostaman neuvoston kädenväännöstä.

MT:n Brysselin lähteet niin komissiossa kuin parlamentissakin kuitenkin korostavat, että käynnissä on laajempi vuoden 2024 eurovaaleihin ja uuden komission valintaan liittyvä valtapeli.

Euroopan keskustaoikeistossa eli EU-parlamentin EPP-ryhmän puolueissa ollaan tyytymättömiä siihen, että erityisesti maa- ja metsätaloutta, mutta myös teollisuutta, koskevassa päätöksenteossa koko Brysselin lainsäädäntökoneisto on mennyt viime vuosina liian yksisilmäisesti ympäristö ja ilmasto edellä.

Komissiossa varapuheenjohtaja Frans Timmermansin peukalon alla olevaan vihreään siirtymään liittyvässä valmistelutyössä ”maa- ja metsätalouskomissaarin ja koko pääosaston yli kävellään mennen tullen”, eräs komissiolähde kuvailee.

”Komissio on lähtökohtaisesti organisoitu niin, että maatalouosaston painoarvo on pienempi. Lisäksi sillä on merkitystä, ettei maatalouskomissaari edusta isoja parlamenttiryhmiä”, hän jatkaa.

Kun jäsenmaiden kantaa on neuvostossa muotoiltu, ”maatalousministerit on pidetty ihan tarkoituksella pitkän kepin päässä”, keskieurooppalainen maatalouslobbari moittii MT:lle.

Vastaavaa linjaa on EPP-ryhmän kokeneen saksalaisen taustavaikuttajan mukaan vedetty myös EU-parlamentissa. Maatalousvaliokunnan ääni ei ole kuulunut riittävästi.

Maatalousministerien ”myllykirjeen” painoarvoa laskee se, että suurista jäsenmaista mukana ovat vain Italia ja Puola. Poissa ovat lisäksi merkittävät maatalousmaat Hollanti ja Tanska.

MT:n Brysselin lähteiden mukaan taustalla on joka tapauksessa Euroopan keskustaoikeiston sisäinen valtataistelu ja yritys profiloitua ennen vuoden 2024 vaaleja. 16 maan kirjeen aloitteentekijä, Itävallan maatalousministeri Norbert Totschnig, ei ole sattumalta EPP-ryhmään kuuluvan keskustaoikeistolaisen ÖVP:n edustaja.

EPP:n parlamenttiryhmässä ja jäsenmaiden keskustaoikeistolaisten hallitusten keskuudessa kytee kapina komission puheenjohtajaa saksalaista Ursula von der Leyenia, mutta myös muita ”heikkoja” EPP-komissaareja vastaan.

Saksalaisen Welt am Sonntag -lehden ja Politico-verkkojulkaisun mukaan kapinaa ohjailee EPP-ryhmän johtaja, saksalainen Manfred Weber. Hän kärsi kirvelevän tappion, kun komission puheenjohtajasta väännettiin vuonna 2019.

Weberin mielestä von der Leyen on antanut komission päätöksenteossa liikaa tilaa sosiaalidemokraatteja edustavalle varapuheenjohtaja Timmermansille.

EPP-ryhmän valtataistelu voi jopa johtaa siihen, ettei ryhmä aseta von der Leyenia kärkiehdokkaakseen ja Saksa menettää komission puheenjohtajuuden.

Myös EU-parlamentin toiseksi suurimmassa sosiaalidemokraattien S&D-ryhmässä valmistaudutaan MT:n tietojen mukaan jo hyvää vauhtia vuoden 2024 komissaarivalintoihin.

Vuoden 2019 kisassa toiseksi jääneellä Timmermansilla on tiettävästi edelleen haluja pyrkiä komission puheenjohtajaksi, mutta hänen taakseen Euroopan demareiden on vaikea saada jäsenmaiden ja parlamentin laajaa enemmistöä. Siksi osa S&D-edustajista kaavailee Suomen pääministeriä Sanna Marinia (sd.) ryhmän kärkiehdokkaaksi.