Onko täällä ketään?

Eeva-Maria Tidenberg raottaa varovasti lepakonpöntön ovea. Onko täällä ketään?

Olemme keskellä rehevää metsää Kirkkonummella lämpimänä syyskuisena päivänä.

Parhaimmillaan sahanpurusta ja betonista tehdyssä pikku pöntössä on ollut 30 lepakkoa kylki kyljessä, Tidenberg kertoo.

Pönttö on tyhjä. Lepakon ulostetta on kuitenkin pohjalla.

Maria Matlova puhdistaa ulosteet pois ja ojentaa pöntön takaisin tikkailla tasapainottelevalle Tidenbergille.

Maria Matlova pitää tikkaita, Eeva-Maria Tidenberg kurkkaa pönttöön. Kuva: Jaana Kankaanpää

Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelija Tidenberg ja väitöskirjatutkija, suunnittelija Matlova etsivät lepakoita rengastettavaksi.

Lepakoiden rengastaminen on Suomessa paljon pienimuotoisempaa puuhaa kuin lintujen.

Lintuja rengastaa 600 ihmistä, lepakoita vain 10–20 henkilöä. He ovat tutkijoita ja harrastajia, joilla on hanke- tai tutkimussuunnitelma.

Lepakonpönttöjä on muun muassa Kirkkonummella, Turussa, Siuntiossa ja Helsingissä.

Lepakkoja on Suomessa rengastettu jo 1950-luvulla, kun tunnettu petotutkija Erik Nyholm teki lepakkotutkimusta. Toinen yritys oli 1980-luvulla. Sveitsiläinen tutkija Rudolf Lehmann menehtyi tuolloin rabiekseen.

Vuonna 2004 Luomus alkoi taas käynnistellä rengastustoimintaa.

Pohjanlepakko sai renkaan heinäkuussa. Tutkijat käyttävät käsineitä rengastaessaan lepakoita. Lisäksi rengastajilla on rabiesrokotukset. Kuva: Eeva-Maria Tidenberg

Eeva-Maria Tidenberg on rengastanut lepakoita jo 20 vuotta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Tidenberg on rengastanut lepakoita 20 vuotta.

”Jotkut lajit ovat aika rauhallisia, pohjanlepakko saattaa olla aika ärhäkkäkin”, hän kuvailee.

Lentämästä pyydystetyt lepakot voivat Tidenbergin mukaan olla hyvinkin virkeitä. Päiväsaikaan pöntöistä löydetyt eläimet ovat hieman tokkuraisia, sillä ne ovat kevyessä päivähorroksessa.

”Ne eivät välttämättä yritä heti karata. Mutta kyllä ne tietysti hieman pyrkivät omille teillensä ja saattavat myös yrittää purra.”

Tutkijat käyttävät aina käsineitä, kun pyydystävät ja rengastavat lepakoita. Lisäksi rengastajat ottavat rabiesrokotukset.

Lepakonpönttöihin tekevät pesänsä myös ampiaiset. Lattialla lepakon ulosteita. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lepakosta tarkistetaan ensin laji, sukupuoli ja onko yksilö nuori vai täysikasvuinen. Sitten mitataan paino, kyynärvarren mitta ja katsotaan, minkä verran eläimellä on loisia.

Lopuksi laitetaan rengas, naaraille vasempaan kyynärvarteen ja koiraille oikeaan.

”Rengas tulee lepakoille kyynärvarren ympärille. Se jätetään vähän auki, jossa se mahtuu liikkumaan kyynärvarren ympärillä”, kertoo Tidenberg.

Rengastuksella kerätään perustietoa: kuinka pitkään lepakot elävät, millaisilla alueilla ne liikkuvat ja kuinka nopeasti poikaset kehittyvät täyskasvuisiksi.

Rengastus auttaa suojelemaan lajeja. ”Kun niiden elämästä tiedetään, pystytään tekemään oikeanlaisia ratkaisuja.”

Pohjanlepakko rengastettavana heinäkuussa. Kuva: Eeva-Maria Tidenberg

Vesisiipan poikanen tutkittavana heinäkuussa. Kuva: Eeva-Maria Tidenberg

Esimerkiksi lepakoiden muuttoreiteistä ja lentokäyttäytymisestä tiedetään Tidenbergin mukaan aika vähän. Ne pitää ottaa huomioon vaikkapa tuulivoimaloita suunnitellessa.

Muun muassa rannikolta merelle suuntautuvat niemet ja saariketjut ovat lepakoille väylä meren ylle.

Tuulivoimaa suunnitellaan aika paljon myös metsiin, jotka voivat olla hyviä saalistusalueita lepakoille.

”Lepakot saalistavat joidenkin kymmenien metrien korkeudessa. Muuton aikana ne taas lentävät korkeammalla”, kertoo Tidenberg.

Suomen kaikki lepakot ovat hyönteissyöjiä. Lepakko voi pyydystää yhdessä yössä jopa 2 700 pikkuhyönteistä.

Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan hyönteiset – ja lepakot niiden perässä – lentävät siihen asti, kun lämpötila pysyy kuuden asteen paremmalla puolella.

Lepakot napsivat siis hyönteisiä vielä hetkisen ennen talven tuloa.

Syksy on Tidenbergin mukaan siirtymäliikehdinnän aikaa. ”Lepakot voivat käydä väliaikaisissa piiloissa ennen hakeutumista talvehtimispaikkoihin.”

Luomus on seurannut jo pitkään Salpalinjan talvehtimispaikkoja. Tutkijat käyvät Virolahdella ja Miehikkälässä kerran talvessa laskemassa lepakot. Tänä talvena Salpalinjalta kerää aineistoa väitöskirjaansa myös Matlova.

Lepakoiden talvehtimispaikkoja tunnetaan Suomessa huonosti. Tidenberg pyytää ilmoittamaan havainnoista laji.fi-portaalin kautta.

Talvehtivaa lepakkoa ei pidä mennä häiritsemään. Syvästä horrostilasta herääminen kuluttaa eläimen rasvavarastoja.

”Talvihorroksessa lepakot näyttävät lähes kuolleilta. Elintoiminnot ovat hidastuneet ja ruumiin lämpötila laskenut”, kertoo Tidenberg.

Talvihorros ei jatku kuukausia yhtäjaksoisesti. Lepakot heräävät välillä syömään, juomaan, parittelemaan – ja nukkumaan. Horros ei siis ole unta.

Osalla lepakoista rasvavarastot eivät riitä kevääseen. Ne kuolevat talvehtimisen aikana.

Lepakot napsivat ilmasta hyönteisiä vielä hetkisen ennen talven tuloa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Keväisin lepakoita voi Tidenbergin mukaan nähdä lentämässä myös päivällä. ”Rasvavarastot alkavat olla ehtyneet. Lepakot rupeavat heräämään horroksesta ja etsivät ravintoa myös päivällä.”

Kesä on aktiivista ja sosiaalista aikaa. Naaraat hoitavat poikasiaan yhdyskunnissa, joissa on useita emoja. Silloin lepakon seurusteluäänet voi kuulla, jos sattuu pöntön viereen.

Tidenberg kuvasi seurusteluääniä videolle, joka löytyy alta.

Lentävien lepakoiden ääniä voi kuunnella lepakkodetektorien avulla. Ne madaltavat äänten taajuutta ihmisen kuuloalueelle.

Lepakoille voi tehdä pönttöjä puusta. Tässä Luomuksen ohje kolmilokeroisen pöntön tekemiseen. Tähän pönttöön lepakko lentää alakautta. Pöntössä voi olla suuaukko myös edessä. Sen kannattaa olla kapea ja rakomainen.